maanantai 26. syyskuuta 2016

Jalustimet on paholaisen keksintö

Joskus olen letkautellut otsikon lausetta. Onhan niistä jalustimista paljon iloakin mutta tällaisten tuntien jälkeen niitä ei kovin osaa kaivata.

Sain alleni taas Kropekin, ratsukoita tunnilla oli kivasti vain 4. Poikkeuksellisesti ratsu seisoi aloillaan kaarrossa kun säädin jalustimia. Ei haahuilua. Pitkin ohjin ruuna seilasi kuin pahempikin juoppo. Ei ollut mitään pikkukiemuraa vaan useita metrejä suuntaansa vaikka yritin ohjata.

Jalustimet nostettiin kaulalle muistaakseni heti alkuun. Mitään kovin hervottomia ravipätkiä ei otettu vaan ravailtiin aina letkan perään, muuten käynnissä. Käytännössä siis n. 3 sivua ravia ja 1 käyntiä. Hetki meni että sain ruunan käynnissä tasoittumaan. Siihen asti ravikin oli töyssyttävää. Vaan jotain tein oikein kun ruuna nyökkäsi käynnissä tuntumalle. Rupesi ohjauskin toimimaan. Ravisiirtymät oli hyviä jos ehdin valmistella. Alas tultiin vähän pitkänä. Ravi toimi paljon paremmin harjoitusistunnassa kuin keventäen. Kun ruuna pyöristyi raviin niin ravinkin ohjaus parani ja volteista tuli jo tunnistettavan pyöreitä ja taipuisia.

Tehtiin muutamat pysähdyksetkin. Hyvin poikkeuksellisesti taas ruuna pysähtyi uran suuntaisesti eikä kääntynyt poikittain. Sekä seisoi kuuliaisesti aloillaan. Vau.

Laukannostot tehtiin samoin vuorotellen letkan perään. Jalustimet sai ottaa takaisin mutten tietenkään tahtonut. Alkuun saatiin nostaa kulmista. Käynnistä. Ihan asiallisia nostoja. Alas tultiin ravin kautta. Laukan lyhentäminen ei oikein onnistunut. Taas geelipöksyt lohduttivat ja laukan jälkeen pomppuraviaskeleet pysyi kyydissä paikkojen imulla. Myöhemmin meidän piti nostaa laukat suoralta. Tuli lievää kiemuraa mutta laukka nousi ja ehdin ohjata kulmaan. Selkeää parannusta vihdoin! Laukkaa en osannut ratsastaa pyöreäksi.

Saatiin päättää tehdäänkö käyntiväistöjä vai jatketaanko käynti-laukkasiirtymien kanssa. Yksimielinen äänestys sanoi laukkaa. Kivahan sitä oli kerrankin hinkuttaa vähän pidempään.

Loppuraveihin otettiin jalustimet takaisin. Tuntui hankalammalta. Käyntiin piti siirtää istunnalla ja hepo yritti ottaa varaslähtöjä. Kuulemma aiheutui kenotuksestani. Mutta yritti myös ilman kenotusta. Lopulta siirtymä ei tullut kenotuksella vaan pakaroiden rentouttamisella. Pyynnöstä kuitenkin.

Ennen tuntia ajattelin että voisin pitää vähän taukoa Kropekista. Tunnin jälkeen oli sellainen olo että sen kanssa pitäisi mennä jatkossakin ilman jalustimia.

Ongelmia:
pitkin ohjin kiemurtelu
kenttä pölisi ja ruunaa yskitti

Parannusta:
ei hyörinyt kaarrossa
ilman jalustimia on paljon helpompi istua
ruuna toimi sangen kivasti pitkiä pätkiä
laukat nousi aika hyvin, jopa suoralta!
pysähdyttiin uran suuntaisesti ja ruuna malttoi seistä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora