Toinen päivä esteitä kipeillä käsillä ja Silvanolla

Toisenkin päivän ratsunani Oulunsalossa oli odotetusti Silvano. En ollut yhtään riemuissani. Tallissa pyörittelin hepasta hirmuiset karvamäärät kumisualla irti. Ei pannut pahakseen. Taivaalta tuli taas vettä, joten ulkokenttä jäi edelleen testaamatta. Ratsukoita oli samat 6 kuin eilenkin.

Kun pääsin kyytiin niin käteni sanoivat au heti alkuun. Alkukäyntien ja -ravien ajan pidin ohjia nimettömän ja keskisormen välissä. Kun ruvettiin laukkaamaan niin otin takaisin oikeaan kohtaan kun tuntui niin kummalliselta. Hepo ei ollut tänään yhtään kevyempi. Laitoin avuksi kannukset, jotka tosin verkkahyppyjen jälkeen käskettiin ottaa pois kun en saanut jalkoja pysymään tarpeeksi aloillani. Ihan aiheellinen kommentti varmasti. Olin väsynyt, heppa keljutti ja ratsastelin huonosti. Kannukset tai kannuksettomuus ei oikeastaan vaikuttanut mihinkään. Opelta tuli myös kommenttia että estetunnilla käsien ei pitäisi kipeytyä. Ei varmasti pitäisi ikinä ratsastaessa mutta entäs kun kipeytyy kuitenkin?

Tämän päivän verkkatehtävänä mentiin kahdeksikkoa ympyröiden vaihdolla. Ensin taidettiin mennä puomina. Se oli vielä pahaa ratsasteluaikaa. Suihkittiin sinnepäin, ratsu milloin minkäkin mittaisena. Koska ei ollut tasaista tahtia niin ei ollut kunnon ponnistuspaikkojakaan. Laukat sentään taisi vaihtua. Pystyllä ei homma helpottunut. Retkottelin hypyissä ja ponnistukset tuli minne sattuu. Vasta kun yksitellen ratsastettiin kahdeksikkoa pidemmän aikaa sain vähän terästäydyttyä. Edelleen oli ongelma etten vauhdissa kuullut open ohjeita. Onhan sillä kantava ääni mutta silti meni ohi. Sitä muuta pulinaa taisi olla niin paljon että toimintaohjeet menivät ohi. Ope huusi seis niin minä vastasin että MITÄÄÄ? Näemmä kaipaan vähän huutoa. Heppaa ei saa päästää niin pitkäksi. Ja minä kun olin mielissäni että vihdoin se vähän säpäköityi ja liikkui itse. Hypyt taisi tosin olla jo melko laakoja siinä vaiheessa kun liikuttiin vähän reippaammin. Oli hirmu vaikea keksiä että mimmoista laukkaa ope meiltä tahtoo. Sitten mentiin sitä omasta mielestä löysää hissuttelua lyhyillä askelilla. En tiedä paraniko. Edelleen olin epätietoinen että koska laukka on tehtävään sopivaa.

Esteet oli vähän siirtyneet eilisestä. Korkeus oli jossain 60 ja 70 sentin kieppeillä. Alkuun hypättiin 4 hypyn pätkä. Seuraavalle kierrokselle perään lisättiin 2 estettä ja kolmannella kierroksella esteitä oli jo 8. Vikalle kierrokselle esteet nousivat kun Anne asiasta huomautti. Minä olin niin pelossa ja nuhteessa etten olisi sellaista uskaltanut sanoa. Päästi kuitenkin minutkin hyppäämään kasikymppiä.

Hypyissä hepo venytti päätään niin eteen etten saanut kunnolla myödättyä ja kaaduin etukenoon. Edelleen kuulin hyvin monesti että jalat alas. Lisäksi pehmeät kädet. Keula ylös kummaltakin. Tuntui että hepo hyppäsi tänään vielä hitaammin kuin eilen. En osaa istua niin ajallisesti pitkissä hypyissä. Pääsin siis harjottelemaan isojen esteiden hyppyjä jo pikkuesteillä. Alkuradasta huusin että onko hepo liian löysä. Vastaus oli ettei se voi olla liian löysä. Lisäksi tuli jotain kommenttia etten taida tajutakaan kuinka hieno Silvano on. En tajunnutkaan, huomasin vain sen etten osannut sillä ratsastaa. Radoilla en katsonut tänäänkään myötälaukkoja. Ainakin kertaalleen taidettiin tulla joku kaarre väärässä laukassa.

Tulipa sanomista myös että älä puske. Tuota en itse huomannut tekeväni. Pikemminkin odotin kauhulla kun vauhti tuntui hyytyvän että mennäänkö yli ja miten. Tänään huomasin ne raviaskeleet ennen hyppyjä. Omia jalkoja piti saada eteenpäin. Se tarvitsisi aika paljon enemmän treeniä. Enkä tajua miten saisin kinttuni alas. Tunnin lopuksi unohdin kysyä korjausehdotukset.

Tänäänkin viimeiset 2 hyppyä vikoilta radoilta oli parhaat. Lakkasin ajattelemasta hevosta ja keskityin itseeni. Tänään en tullut kovin onnelliseksi vaan useamman kerran tunnin aikana meinasi keljuttaa. Hyvin kuitenkin kasasin itseni ja yritin. Ope sanoi aina aiheesta kuitenkin. Tunnin lopuksi lohdutti myös saada kanssaratsastajilta palautetta että hyvin sain Silvanoa lyhennettyä käskystä. Omasta mielestäni kun meni päin honkia enkä osannut mitään. Vielä kehnommin kuin eilen. Kovin hyvältä ei ainakaan tuntunut. Silvano oli väärä ratsu minulle. Vielä ei ole Oulunsalosta löytynyt samalla lailla sykähdyttävää ratsua kuin vaikkapa Milla tai Rada, jotka hurmasivat heti alkuun tai Hasse, jolle olen lämmennyt pikkuhiljaa. Lenja vaikuttaisi lupaavalta mutta mahdankohan sillä saada koskaan mennä. Tämän kokemuksen myötä pysyn taas vähän aikaa pois. Ehkä seuraavaksi pitäisi testata koulutunti (kipeät käteni huutavat vastalauseita).

Ongelmia:
ratsu ei reagoinut jaloista eteen
kuskilla ongelmia hahmottaa hyvä laukka
kuskin jalat nousee

Parannusta:
kaikesta edelleen mukisematta yli

Videoita on olemassa, katsotaan ehdinkö joskus julkaista.