Leirin toivetunti: maastoesteet

Torstain jälkimmäinen tunti oli toivetunti maastoesteillä. Nyt innokkaiden hyppääjien lukumäärä oli kutistunut kolmeen. Pienen pohdinnan jälkeen saatiin toiveemme läpi ja mieliratsut. Milla, Alma ja Deri ja mulle tietysti pikkupippuri Milla. Muu porukka kävi ensin maastossa ja itelle meinasi tulla hepan laiton kanssa kiire. Onneksi olin pessyt sen aamutunnin jäljiltä hyväksi eikä se ollut pyörinyt. Harjaus ja varustaminen suojien teippauksineen, 12 minuuttia. Poni oli nätisti mutta köytin sen kiinni.

Mentiin kentälle samaan aikaan kun maastoporukasta rupesi näkymään ensimmäisiä vilauksia. Lopulta kiersivät vielä yhden lenkin, joten ehdittiin kävellä vähän turhankin hyvät alkukäynnit, vartti. Milla oli taas aika hyytyneen olonen mutta arvelin että se virkistyy vielä kummasti. Olin ihan oikeassa. Alkuverkka mentiin itsenäisesti, kaikki askellajit, kaasu, jarru ja ohjaus. Me oltiin hyvin tehokkaita ja selvittiin siitä muutamassa minuutissa. En halunnut uuvuttaa heppaa liikaa. Sitten käveltiin lisää. Opea ei näkynyt joten puuhailtiin vähän omiamme ja käytiin kävelemässä kentän ulkopuolellakin. Hyvin hepot siellä vähän virkistyivät.

Kun opea ei näkynyt niin ratsukot kävivät kentän ulkopuolella.

Kun ope tuli niin hypättiin ensin verkkaesteinä kavaletti ja pysty. Kavaletilla piti muistaakseni vaihtaa laukka. Sitten vaihdettiinkin jo maastoesteisiin ja hypättiin kentälle tuotu talo. Arvelimme sen olevan n. 60 - 70 cm mutta mittaus paljasti korkeudeksi 75. Hypättiinköhän talo kahdesti. Ekalla kerralla luotto hevoseen petti askelta ennen estettä ja tarrasin harjaan kiinni. Yli mentiin kuitenkin. Seuraavallakin kerralla taisin tukeutua varmuuden vuoksi harjaan.

Päivän eka ja vika maastoeste: kentällä ollut talo.

Sitten mentiin aitojen ulkopuolelle hyppäämään tukkipinoa. Alma esitti ihan omat kuviot kun loikkasi esteen yli paikaltaan omasta tahdosta jo kun estettä käytiin näyttämässä. Milla kävi sen verran kierroksilla etten ihmettele jos se olisi tehnyt saman perässä. Poni poukkoili paikallaan ja vissiin vähän keulikin. Laukkaan aina oikein ampaistiin. Hyvin tamma silti kuunteli eikä meno tuntunut holtittomalta kuten Julion kanssa pari vuotta sitten. Osasi myös katsoa ponnistuspaikat aika hyvin itse. Kuskilla oli kerrankin semmonen olo että myötään kunnolla.

Tukkipinon ylitys.

Tukkipinoa mentiin muutaman kerran ja sitten lenkki, jossa hypättiin se samantien eestaas. Kivasti Milla kääntyi ja jälkimmäinen hyppy tuntui helpommalta. Seuraavaksi mentiin tammalaitumen viereen metsään. Sieltä löytyi muutama lupaava mutta joko huonossa paikassa tai kunnossa ollut este. Rengaseste oli onneksi kunnossa. Ensin hypättiin sitä matalampana, sitten siihen köytettiin yläpuomi vähän samaan tyyliin kuin Kuivasjärven leveässä renkaassa. Tyylikkäästi yli joka kerta. Odotellessa hepo poukkoili ja vähän pöpelikössä ravattiinkin. Laukassa ratsu tuntui olevan parhaiten käsissä ja käynti oli pahinta poukkoilua.

Rengaseste ensin matalampana.

Sitten yläpuomin kanssa.

Hypättiin sitä myös eestaas.

Lopuksi käytiin katsastamassa muinainen (hypättiin 2 vuotta sitten) punainen arkku (johon oli pultattu lisäpuomi päälle) mutta alusta oli liian epätasainen sen lähellä. Samoin oli tukkien kanssa. Tukit muuten näytti aika hurjilta. Lopuksi tultiin sitten vielä tukkipino ja aidan välistä kentälle ja siellä tönö.

Yksi lempikuvistani leiriltä.

Loppukäyntien aikana "lapset" sitten innostu leikkimään. Ensin meillä oli käyntikisa kentän toiseen päähän. Ei pärjätty Millan kanssa. Sitten käännyttiin satulassa väärinpäin ja vähän hyörittiin käynnissä. Oli aika vaikeaa ohjata kun pohkeet olikin eri puolilla kuin normaalisti.

Ongelmia:
pieni kompurointi
lievä keuliminen

Parannusta:
kaikesta epäröimättä yli