Leirin kolmas päivä alkoi erikoisesteillä toiveratsu Almalla

Keskiviikon ekalle tunnille aiheena oli erikoisesteitä. Heppavalintaan sai taas ite vaikuttaa ja päädyin tällä kertaa Almaan. Almalla en edellisellä leirillä päässyt menemään. Kyseessä siis n. 160 cm korkea suokin ja lämminverisen risteymä, 10v ruunikko tamma. Harjatessa oli nätisti ja satuloidessa myös. Listan mukaan selkään olisi tullut lampaankarva ja geeli. Geeli oli kateissa, joten laitoin lampaankarvan. Ope toi geelin ja otti karvan pois. Nyt mahtui sitten jo lyhyempi panssarivyö kiinni. Tässä vaiheessa kello oli jo vaikka mitä, joten häselsin suotta ja vyötä kiristäessä jätin vasemman etusormeni väliin. Soljesta tuli sormeen reikä ja eikun etsimään ensiapukaappia. Desinfiointiaine ja laastarit löytyivät. Kolautinpa vielä päänikin siinä sählätessä mutta onneksi oli kypärä.

Pakkorauhoitusta itelle ja keskittymistä. Sormea vähän jomotti mutta päästiin kentälle asti. Aurinkokin paistoi. Hyvin äkkiä se sormi unohtui. Alma oli paljon reippaampi kuin odotin. Kannukset oli ihan tarpeettomat. Jo käynnissä mentiin melko reippaasti, kuitenkin pysyttiin käynnissä. Vähän turhan reipasta meno oli mutta pysyi kuitenkin käsissä. Ravissa mentiin myös melko vauhdilla. Kuunteli kuitenkin puolipidätteitä. Ravissa mentiin ravipuomeja kevyessä istunnassa, meni ihan ok. Laukkaa mentiin ekaan suuntaan vähän pidempään. Mentiin aika paljon ympyröitä ja yritin työskennellä. Vähän vyöryttiin ravisiirtymissä. Jälkimmäiseen suuntaan laukattiin vain reilu kierros.

Ekana verkkaesteenä hypättiin okseria ristikkona kahdesti. Almaa sai pidättää ihan reilusti ja pitää sitä edestä kevyenä ja lyhyenä. Hyvin päästiin yli. Kertaalleen ei ponnistuspaikka osunut ja olisin ottanut vielä yhden askeleen, Alma päätti loikata kaukaa. Yllättävän hyvin pysyin mukana. Ope kommentoi että älä päästä sitä pitkäksi. En ymmärtänyt että mitä mahtoi sillä tarkottaa kun kaikkeni yritin pitää hepan paketissa. Tokihan se venyi kun hypättiin kaukaa. Ongelmana oli myös väärät laukat esteiden jälkeen.

Vesimattoa hypättiin alkuun yhdellä lainelaudalla.                      

Taisi olla seuraavaksi kun tultiin vesimattoa yksittäisenä. Lainelauta ensin vähän matalampana, sitten korkeampana. Alma meni joka kerta kyttäämättä yli. Tämän jälkeen hypättiin kaarevaa linjaa vedeltä okserille. Okseri vähän jännitti kun en ollut varma mistä korkeuksista Alma pääsee yli. 80 näytti jo suurelta ja korkeimmillaan okseri oli 85. Me mentiin reippaasti ja sujuttiin väli 5 laukalla. Okserin jälkeen käännettiin oikealle. Siinä oli monesti väärä laukka.

Vesimatto kahdella laineella.

Alma vähän vaihteli hyppytyyliä.

Sitten hypättiin vielä muuri (pysty, jonka alla pari muurinpalaa) yksittäisenä toisesta suunnasta muutaman kerran. Ei ongelmia. Lopputunnista hypättiin vielä 4 hypyn rata: laine, kaareva linja okserille, kaarre oikeaan, muuri ja laine uudestaan. Sen jälkeen jatkettiin suoraan. Vauhtia oli taas ja kovasti sai tehdä töitä että hepo pysyi ryntäilemättä.

Okseri ei ollut vielä pelottavan korkean näköinen.

Muurieste ilman hyppääviä hevosia.

Alma oli oikein mukava tapaus. Kivan reipas, vähän raskas tosin edestä. Oikea kierros oli hankalampi. Loppuraveissa tamma pyöristyi vasempaan kierrokseen.

Ongelmia:
hitusen raskas edestä
jarrutehosteet puuttui
vääriä laukkoja esteiden jälkeen

Parannusta:
suht tasainen
kaikesta varmasti yli