Kuskin tehopiiskausta ja jännää hiekkaa

Tiistaina kävin kuvaamassa Annen tuntia Äimiksellä. Jotenkin kummasti siinä kävi niin että ilmottauduttiin sitten seuraavalle päivälle 80-90 -sentin estevalkkaan. Edellisestä kerrastani Äimiksellä olikin vierähtänyt vuosi. Heinäkuun lopulla 2011 harkkakisoissa Ricalla 70 cm.

Valkassa meitä oli 4 ratsukkoa, mukana myös Anne. Dozzi oli alkuun tosi tahmea. Olin hyvin onnellinen kannuksista. Alotettiin ravipuomeilla (kulmassa). Niitä tultiin useampi kierros. Sitten tultiin laukassa. Käsky kävi että johda äläkä nyplää. Sitten ristikkona, joka oli lopulta aika pelottavan iso ristikko. Puomit päädyistä niin ylhäällä kuin nousee. Ohjeet oli että myötää paremmin, johda, kädet pehmeämmäksi ja pitkät jalat. Olin tyytyväinen ja omasta mielestä meni hyvin.

Seuraavana tultiin sokeripaloista rakennettua jumppaa. Kavaletti, pysty, pysty. Väleihin 1 laukat. Lopuksi pystyt oli muistaakseni 90 cm, sokeripalojen päällä. Eivät näyttäneet vielä pahoilta. Tässä vielä Dozzi pelasti jos tuli huonoja lähestymisiä. Ei kovin monesti tätä menty, hyvin selvittiin. Pientä viilaamista oli mutta sain parannettua.

Lopuksi tultiin vielä sarja (okseri + pysty) ja 24 metrin päässä ollut portti. Siinä alkoi kiellot. Alkuun taidettiin tyssätä jo ekalle kun ei ollut tarpeeksi laukkaa. Sitten päästiin siitä yli ja stoppi tuli pystylle. Kävin vähän kaulan puolella istumassa mutta kampesin kuitenkin takas kyytiin. Ope huutaa että isompi laukka. Omaan silmään esteet näytti pelottavan isoilta. Lopulta taisteltiin kuitenkin yli ja portistakin. Taisin suunnitella väliin kuutta laukkaa mutta lennettiin viidellä. Meni kuitenkin.

Sitten toiseen suuntaan. Ekana keltainen mökki, ei ongelmia. Sitten alkoi dozzeilu eli metrejä ennen estettä hepo rupesi loikkimaan sivulle. Yritin muka olla jämynä mutta äkkiä oma kunto loppui. Olin kuitenkin tyytyväinen että pysyin suht säpäköissäkin sivuloikissa mukana (satulassa). En kyllä kovin tehokkaana vaan vähän jouduin kokoilemaan itseäni. Muka raippasin mutta aika onnetonta se oli. Pohkeita huusi ope. Päästiin portista jokusen yrityksen jälkeen yli ja sitten sarjalle sama juttu. Ekan kerran tipahdin kyydistä kun Dozzi oli hidastanut A-osalle mutta loikkasikin siitä sitten yli. Etuosa meni esteen yli, takaosa jäi toiselle puolelle ja minä kiepsahdin etukautta alas. En jaksanut edes yrittää ninjailla. Siihen katkesi huhtikuun alusta alkanut kyydissä pysymisen putki.

Takas kyytiin ja taistelu jatkui. Portille sivuloikkia, sarjalle sivuloikkia. Toisen kerran maastouduin kun hepo hyppäsikin loppuun asti. En ollut okserilla mukana kuten piti. Ope kommentoi että Dozzi hyppäsi metrin ja kuski puolitoista. Aika korkealla kävin enkä sitten ihan satulaan pudonnut. Olin veto pois enkä olisi jaksanut kunnolla seistäkään. Dozzi taas revitteli pitkin kenttää. Oltaisiin luultavasti saatu lopettaa siihen jos olisin pysynyt kyydissä. Ekana kun jaksoin niin huusin etten hyppää enää mitään. Ope oli toista mieltä. Kuski puntattiin taas kyytiin, laukka takaisin päälle ja hepo töihin.

Vielä piti hypätä portti eikä siitäkään kielloitta selvitty. Lopulta se onnistui. Tämän päivän anti oli se, etten pudonnut kielloista vaan siitä kun hepo päättikin hypätä. Tippuiluista en kovin onnelliseksi tullut mutta ihana oli tunne että annoin kaikkeni ja sain kunnon piiskausta. Maksimisyke tunnin aikana oli 189. Eipä taida enää kovin paljoa korkeammalle nousta. Ei päästetty liian helpolla. Paras apu tälle tunnille oli kunnolla tehty pidäte, pohkeet, pidäte, pohkeet.

Ongelmia:
hepo temppuili
kuski ei pysynyt kyydissä

Parannusta:
alku meni kivasti
kuski pysy kielloissa kyydissä
selvittiin lopulta kaikista yli
kunnon piiskausta

Videotiiviste meidän tunnista, loppu puuttuu kun akku loppui.

Vähän pohdin että kehtaako tällaista laittaa näkyville mutta tässä se nyt on.