Haapaveden aluekisoista ruusuke ja rahapalkinto

Omistaja kysyi että tahtoisinko lähteä mukaan Haapaveden aluekisoihin hyppäämään 90 cm. Ei tarvinnut kahdesti houkutella. Ekat omat kisani, jonne heppa piti kuskata vähän kauemmas. Se taas tarkoitti herätyskellon soimista 04.28 lauantaiaamuna kun kisat alkoivat 10.00. Aamu meni hyvin ja oltiin perillä täsmällisesti ysiltä kun kanslia aukesi. Kiirehän siinä lopulta tuli ja ehdin juuri piirtää radan kun kuulutettiin että tervetuloa tutustumaan rataan jalkaisin. Eivät näyttäneet pelottavan isoilta. Kävelin radan kerran ja pyörin siellä keskellä sitten niin kauan että muistin mikä on mikäkin este ja mistä välistä meinaan mennä. Suunnitelma oli tehdä perusradalla pitkät ja turvalliset tiet ja uusinnassa suorat lähestymiset oksereille ja oikoa sieltä mistä turvallisesti onnistuu. Nopea nolla eikä turhia riskejä.

Oma versio ratapiirroksesta.

Uusinnassa kympiltä sarjalle kurvaisin kasin ja ykkösen välistä (osa meni ykkösen toiselta puolelta) ja kahdentoista jälkeen kääntäisin oikealle ja hyppäisin 13 vähän vinoon.

Kympiltä alkoi luokka 1a poneille. Olin jo siinä vaiheessa ratsailla kun en halunnut siihen kiirehätätuntua. Ensin kävin maneesissa kävelemässä kerran ympäri, sitten katselin 4 suoritusta. Sen jälkeen maneesiin ravaamaan ja laukkaamaan. Taisi ponit olla jo kaikki hypänneet kun alotin verkkahypyt. Epäilyttävän vähän oli porukkaa verkkaamassa. Kaksi kertaa ristikko, sitten pari pystyhyppyä. Okseria laskettiin enkä muista että kielsikö Easy heti vai sitten vasta kun se oli nostettu takaisin ksiakorkeuteen. Kaksi peräkkäistä kieltoa okserille kuitenkin tuli. Easy ei laukannut tarpeeksi ja syyllistyin puskemaan. Eihän se tuuppaamalla hyppää. Toisen kiellon jälkeen sain jo näpäytettyä raipalla. Plussaa sentään että nyt pysyin vakaasti kyydissä vaikka meno tyssäsi. Pohkeet kiinni!

Ennen kolmatta yritystä hain parempaa laukkaa ja raippasin jo valmiiksi ennen estettä. Sen jälkeen päästiinkin sitten yli. Kertaalleen tuli vauhtilaakaloikka ja totesin että ihan tuolla meiningillä ei radalla hypitä. Hyppäsin vielä pystynkin kertaalleen ja ihan hyviin hyppyihin lopetettiin. Odotteluaikaa jäi useamman ratsukon verran mutta päätin että tällä mennään. Katselin sitten muiden suorituksia odotellessa. Mitään erityisen hankalia esteitä ei näkynyt.

Edellisen ratsukon suorituksen ajaksi päästiin kentälle. Pysyin kiltisti omassa kulmassa. Kun edelliset lopetti niin kävin ravaamassa kentän ympäri. Tervehdin, tuomari vastasi ja rupesin laukkaamaan. Lähtömerkki tuli. Sen jälkeen tein vielä laukkaympyrän toiseen päätyyn. Olen jo oppinut välttelemään lähtölinjan tarpeetonta ylittämistä koska välillä lähtömerkki tulee niin salakavalasti että ajanotto alkaa aiemmin kuin olisi halunnut. Hyvä laukka päälle ja turpa kohti ykköstä. Radassa ei tänään ollut mitään kovin ihmeitä. Easy lähti imemään esteille omaan tapaansa eikä tuntunut laiskalta. Varmistelin silti neloselle (eka okseri), sarjan ekalle ja keskellä kenttää olleelle seiskalle (sateenkaaren värinen okseri). Videolta niitä ei edes huomaa. Sitäkään että kertaalleen vähän raipalla näpäytin kaulalle. Tasainen rata, hepo kääntyi mistä pitikin ja esteet pysyivät ylhäällä. Uusinnassa tosin reitti sarjalle vähän valahti ulos. Ponnistuspaikatkin osuivat kohdilleen. Muistin kyllä hymyillä vain yhdessä hypyssä.

Kakkoseste. © Ville-Valtteri Veikkolainen

Hetkeä myöhemmin sama hyppy. © Ville-Valtteri Veikkolainen

Nelonen/kymppi. © Ville-Valtteri Veikkolainen

Kasieste. © Ville-Valtteri Veikkolainen

Radan jälkeen tuli kuulutus että tällä suorituksella luokan johtoon. Olin aika hangonkeksinä. Harmi vaan että seuraavista ratsukoista löytyi vielä kaksi nopeampaa ja tiputtiin kolmansiksi. Kakkoselle jäätiin 0,17 sekuntia. Sarjalle ulos liiraaminen saattoi viedä sen verran. Palkintojenjakoon kuitenkin päädyttiin. Ensimmäinen valkoinen ruusuke ja 14e palkintorahoja. Aluekisoista on nyt joka toisesta tullut sijoitus.

Iloinen kisaratsuni haukkasi minua myöhemmin takapuolesta kun laitoin sille kuljetussuojia. Onneksi vain pienesti käytti hampaitaan eikä purrut. Paluumatkalla vähän seikkailtiin uimarantaa etsiessä ja hepan häntäsuoja katosi. Loppumatkasta hepo riehui kopissa ja katkaisi nahkapäitsistään leukahihnan. Onneksi ei itseään rikkonut. Kaikkiaan oli hauska reissu vaikka meni 19 asti että olin takaisin kotona.

Kisaleffa.