Easyn jälkeen kuvasin pikkuesteryhmän. Ratsuni Luke oli sillä aikaa hommissa jo istuntatunnilla. Kun tunti alkoi niin vähän ripsi vettä. Alkuverkat pidin pitkähihaista mutta kuumahan sen kanssa tuli. Lämmintä oli ehkä +16 ja pilvistä. Miinusta Äimikselle siitä että maksoin 4 hengen estevalkasta ja meitä oli 6 ratsukkoa.
Alkuun kuvittelin että Luke on reipas. Huutia tuli löysyydestä. Ainakin vauhtia löytyi alkulaukoissa. Siinä oikeassa kierroksessa vaihteli laukkoja salakavalasti vasemmaksi. Taisi kyllä mennä vähän pitkänä. Ekana verkkaesteenä hypättiin kentän takanurkassa ristikkoa. Edessä ja takana oli maapuomit innariväleillä. Oli hankalaa. Hepo oli pitkä, hidas ja löysä enkä saanut sitä oikein usutettua liikkeelle. Puski sisäpohjetta vasten, ite heiluin miten sattuu. Meinasipa alkuun epäröidä jo ristikolle. Lisäksi oikeassa kierroksessa joka ikinen kerta esteen jälkeen ennen kulmaa vaihtoi laukan vasemmaksi.
Seuraavaksi hypättiin lankkulinjaa. Estekorkeus oli alkuun jossain 70 sentin kieppeillä (myöhemmin kaikkia nostettiin 3 eli 15 cm). Piti tulla neljällä. Ekalla kierroksella onnistui, tokalla jälkimmäiseen väliin loikkasi kolmella. Taidettiin saada sakkokierros vielä. Sitten tosiaan nostettiin (jäi alle metriin) ja tultiin 3 laukalla. Pari kertaa. Taidettiin vähän kolistella.
Sitten hypättiin pystyn ja trippelin linjaa. Kuulemma niin pitkä väli että kummallekin pitää ratsastaa erikseen. Laskin siihen noin 6 laukkaa. Vähän oli ongelmia hyvän hyppylaukan kanssa. Saatiin tulla suht lujaa että ekasta päästiin pyöreällä hypyllä yli. Kertaalleen tultiin tosi juureen ja Luke hyppäsi aika kaamean hypyn suoraan ylös. Ja taas huusi ope että pohkeet ja eteen heti hypyn jälkeen. Trippelistä mentiin joka kerta yli. Olin vähän kauhuissani ja pidin harjasta kiinni. Silti tuli huutia että myötää paremmin. Yritin ja yritin mutta kädet korviin vasta riitti. Sillon tuntu että alastulossa nykäisin ikävästi. Normimyötäykseni pitää tuntuman hypyssä, näyttää ponnistusvaiheessa pahalta superkyynärkulmineen mutta myötään kuitenkin hypyssä. En usko että vedän liikaa, ainakaan ei protesteja tule. Toki paremmin voisi opetella myötäämään. Ja olemaan nykimättä laskeutuessa.
Johonkin väliin tultiin kapea pysty ja talo. Ekalla yrityksellä Luke kiemursi lähestymisessä ja lopulta mentiin ohi. Olikohan toinen vai kolmas yritys kun osuttiin. Hypättiin se kahdesti ja kummallakin kerralla pudotti. Talon kanssa ei ongelmia.
Sitten tultiin pelottavan näköstä kolmoissarjaa. 1 laukka ekaan väliin, toiseen 2. Kaksi pystyä ja okseri. Luke oli löysä ja pahimmillaan hyppäsi ylös eikä eteen. Tuntui että ite kävin taas välillä aika korkealla. Muutama kerta näin, taidettiin keilata. Sitten ope nosti ja sanoi ettei tarvi tulla jos ei tahdo. Teki mieli jo nynnyillä mutta kameramies ei suvainnut semmosta. Yli päästiin. Nyt tulin varman päälle isoa laukkaa sisään. Kakkosen jälkeen pidäte ja keulaa ylös. Itekin piti olla kai pystympänä hypyissä. Ei kovin varmaa menoa mutta sakkokierroksia sateli. Aika paljon keilattiin alas. Lopulta tajusin vähän lyhentää laukkaa (ja ihmeen konstilla sain sen silti säilymään energisenä) ja päästiin sarja puhtaasti (vaikka vähän kolisikin). Aiemmat vilkuiluni osottautuivat oikeiksi ja estekorkeus oli 100-100-110. Hui kamala!
Sitten tultiin vielä 4 esteen radanpätkä. Portti, pysty, vesimatto ja trippeli. Ekalla yrityksellä laukka hyytyi (ja vaihtui vääräksi kaarteessa) ja Luke tyssäsi portin eteen. Uusi laukka päälle, pohkeita, kannuksia ja raippaa. Raipasta tuntui olevan tosi vähän hyötyä. Nyt päästiin 2 ekaa estettä yli ja Luke stoppasi vesimatolle. Sitä yritettiin aika monesti huonoin tuloksin. Kertaalleen tulin jonkinlaisella kuperkeikalla alaskin. Yli päästiin lopulta toisen hepan vanavedessä. En tiedä olinko liikaa etukenossa vai missä oli vika. Tuntui että oon tosi huono pakottamaan hepoja esteistä yli. Monesti Luke nimittäin jo tosi kaukaa hyytyi ja päätti ettei hyppää. Trippeli meni ongelmitta. Kovin onnellinen olo ei ollut ja haaveilin että hypättäisiin seuraava kierros 60-senttisinä.
Väliaikana uutta kierrosta odotellessa piti pitää ratsut liikkeessä. Ravia tai laukkaa kävi käsky. Ravasin ja Luke ravasi ihanaa kiitoa. En jaksanut työstää tai lyhentää vaan tasotin omaa sykettä ja nautin vauhdista.
Ei hypätty pikkuisia vaan estekorkeus oli edelleen metrin, trippeli 105. Loppuun lisättiin vielä mökki. Nyt aloitettiin paremmin. Mutta taas tyssäsi vedelle. Olikohan kolmas yritys, kunnon laukkaan usutus jo pois kääntäessä ja riittävä takanoja. Trippelillä en taas osannut istua. Luke kääntyi kuitenkin suht hyvin ja laukkaakin irtosi. Mökin päältä pudotettiin puomi. Sakkokierroksena hypättiin mökki vielä toisesta suunnasta uudestaan. Nyt puomi pysyi ylhäällä ja meille riitti.
Ei ollut Lukekaan mulle omasta mielestäni passeli hyppyheppa. Liian iso ja hidas. Ope kommentoi että tästä kun otat puolen vuoden projektin niin opit tosi paljon, Luke ei anna mitään ilmaiseksi. Minä taas mietin että se 80 cm ois itelle hyvä ja turvallinen korkeus. Jos olisin pysynyt kyydissä niin ois mennyt ihan ok. Nyt se jäi vähän kaivelemaan. Anne lohdutteli harmistunutta hyppääjää tunnin jälkeen. Kysyi ensin että monestiko oon mennyt Lukella (kerran, toukokuussa 2011). Totesi sitten että harvemmin vuoden tauon jälkeen hirmuisessa harmoniassa ollaan että ei ihmekään jos oli vähän ongelmia noilla korkeuksilla.
Ongelmia:
hepo vaihteli laukkoja vasemmaksi
keilasi aika paljon
kuski ei pysynyt kyydissä
jätänköhän hepat liian yksin kun kieltävät?
en osaa myödätä
Parannusta:
en tippunut joka kiellosta
hankalia esteitä oli vain 3 (kapea pysty, portti ja vesimatto)
Annelle kiitos ahkerasta videoinnista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora