Leiriestekisat Millalla ja elämän eka 95-rata puhtaasti

Perjantain viimeinen koitos leirillä oli estekisat. Sain toiveratsuni Millan ja lopulta myös toive-estekorkeuden: 95. Rata oli kaikille lähes sama, ysivitoseen tuli loppuun vielä sarja. Rata oli kivan väljä ja ihan tavallisista puomiesteistä tehty. Arvostelu A.1.0 eli ei otettu aikaa. Millalla on kuulemma metriä kisattu eli hepan pitäisi ainakin selvitä hyvin.

Annen blogista kaapattu kuva kisaratapiirroksesta. Meillä lisänä oli vielä
sarja 8a ja b viistossa vitosen, kutosen ja seiskan välissä. 

Rata kentällä.

Koulukisojen jälkeen vaihdettiin heti lajia. Milla hyppäsi Kaisan kanssa 60-70 cm alle ja pääsin sen jälkeen ratsaille. Verkkaesteinä hypättiin nelosta ja seiskaa jos en väärin muista. Ensin vähän matalampana, sitten 85 ja lopulta 95. Vähän vähemmilläkin verkkahypyillä oltaisiin varmaan selvitty. 85 tuntui jo vähän korkealta. Taidettiin jos ei pudottaa niin ainakin kolauttaa.

Arvelen että tässä hypätään nelosta verkassa.

Luultavasti seiska verkassa, näyttää matalalta.

Radalle löytyi helposti etenevä vauhti. Alotettiin oikeassa kierroksessa toisin kuin moni muu. Meidän meno oli melko epätasaista ja Milla pelasti monesti. Kakkosen jälkeen oltiin väärässä laukassa ja yritin korjata lennosta. Päädyttiin vaan ristilaukkaan ja aika loppui kesken. Riskillä sitten kolmonen ristilaukalla yli. Kolmosen ja nelosen väliin tuli ahdas 6 ja ohjatkin taisi karkailla jossain välissä. Mutta enpä hypännyt ennen ratsua kuten kavaleteilla.

Ykkönen radalla. Myötäys voisi olla parempi.

Kolmonen, ristilaukalla yli.

Nelonen, joko verkasta tai radalta.

Vitonen hypättiin banzai-tyyliin laakana. Totesin että ihan näin ei tule hyvää. Laukkaa sitten kasaan. Kutoselle edettiin energisesti ja väliin seiskalle tuli hyvät 4 laukkaa kuten suunnittelinkin. Loppuun ajattelin pelata varman päälle ja kiertää sarjalle oikean kautta. Seiskan jälkeen tuli aika tiukka kaarre oikealle ja sitten tehtiin pitkä tie. Pelkäsin että jos kierretään vasemmalta ja hepo puskee sisäpohjetta vasten niin en saa linjattua B-osalle. Tämä ei tosiaan ollut mikään aikaratsastusratkaisu. Mutta puhtaasti selvittiin. Olihan se aika hienoa!

Vitonen kovaa ja kaukaa.

Seiska, joko radalta tai verkasta.

Milla hoiti oman osuutensa loistavasti ja pelasti kuskin hölmöilyiltä. Nosti jalkansa yli esteistä ja saatiin puhdas rata. Ihan kuin kaikki muutkin kisaajat. Punavalkoisia ruusukkeita ei ollut tarjolla niin saatiin keltainen. Sopii hienosti kokoelmaan punavalkeiden, sinivalkeiden, sinisten ja keltaisten joukkoon.

Kisaleffa, Kaisalle kiitos kuvaamisesta.

Leirin jälkeen kotona tutkailin Sukupostia ja huomasin että Milla tulee ihan ravisuvuista. Kahden reilu 150-senttisen juoksijan jälkeläinen. Ja noin säpäkkä pienhevosratsu. 13v.