Vesi lammessa oli matalalla mutta käytiin kuitenkin kastelemassa kaviot. Tai siis yritettiin. Veden pinnalla oli koivuista tippunutta roskaa eikä kumpikaan uljaista kenttäratsuista tahtonut mennä siitä. Lopulta Una meni vähän kauempaa ja vedestä käsin uskalsi astua roskiin. Hemppa meni vähän arastellen perästä. Kun lopulta selvittiin veteen asti niin Hemppa hivuttautui itse pikkuhiljaa edemmäs ja polski etusillaan. Itse vähän jännäsin tuntemattoman lammen pohjaa ja syvyyttä. Lopulta siitä löytyikin yhden jalan verran äkkisyvempää ja Hemppa asiallisesti peruutti takaisin.
Käytiin vielä pari kertaa faasirajan yli eestaas. Ei empimistä.
Käveltiin pitkään ja lopulta ravailtiin. Hemppa edeltä ja hölkötteli normi maastovauhtiaan eli n. 15 km/h. Takaa kuului huutoja että mennään kamalan lujaa. Sanoin että voin tarvittaessa myös hidastaa mutta tämä on Hempan vauhti. Ei haitannut. Huiput olivat kuitenkin päälle 17 km/h jos gps:ää oli uskominen.
Unan päiväohjelmassa oli kevyt kenttäpyörittely, joten me menimme vanavedessä. Ympyröitä molempiin suuntiin, kaikissa askellajeissa. Ei ollut kannuksia eikä kouluraippaa. Esteraippa oli vähän heikko työväline pohkeen tehostukseen. Pari takapotkua irtosi. Mutta myös oikein kivaa liikettä kaikissa askellajeissa. Alun vinoilusta päästiin ripeästi ja laukkojen jälkeen ravi oli taas tasaista. Meniköhän kentällä kymmenisen minuuttia?
Siitä sitten pikametsälenkin kautta takaisin tallille ja Hemppa sai ympärikengityksen. Tuliterät kantareiälliset kengät joka jalkaan. Minulle lankesi hummanpito kengityksen ajan. Mikäpä siinä.
 |
| Kentältä tallille menossa, en edes huomannut salakuvausta. ©Riikka |
Lopuksi käytiin vielä pesulla. Taas pesupaikan mustien mattojen päälle meno oli mielestäni tarpeettoman hidas prosessi.
Ongelmia:
tuijottelu lammella ja pesupaikalla
alkuvinous kentällä
Parannusta:
kivaa ja leppoisaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora