Oulun kenttäkisojen ensimmäinen päivä

Näitä asioita, joiden en uskonut vielä kuukausi sitten tapahtuvan. Hempan kanssa Oulun kenttäkisojen 90 cm luokkaan ja kisaamaan samalla myös sennujen aluemestaruudesta!

Lauantaina kello soi aamulla ennen puolta kahdeksaa. Tallille ensin hakemaan Hemppa pihatosta sisään, sitten letittämään. Lopulta harjatessa unohduin turinointiin ja aikatauluni meni (taas) vartilla yli. Luulin että lastataan vartin yli. Mutta käsky olikin mennä itse edeltä kisapaikalle.

Ilmoittautumaan, esteradan opettelu, tietojen täyttö. Esteradan kävely. Taas meinasi tulla kiire kun ensimmäinen luokka rupesi hyppäämään ja aina suorituksen ajaksi häädettiin pois radalta.

Hemppa tuli lopulta vähän aikataulusta jäljessä perille. Minä muka kyttäsin tarkasti koska se tulee mutten silti huomannut. Sitten ripirapi omat kamppeet niskaan. Hemppa oli jo varustettu. Noin 40 min ennen starttiani taisin päästä ratsaille.

Verkassa sai olla 8, joten mahduttiin hyvin. Koska oma suoritusvuoro oli luokan viimeisenä niin verkka myös kivasti väljistyi jatkuvasti.

Ensin käynnissä avuille ja taivuttelua. Sitten ravissa sama juttu. Hemppa nyki ohjia ja oli pitkula. Enkä taas tajunnut ettei aktiivisuus riitä ennen kuin siitä sanottiin. Onneksi minulla oli jopa kaksi (vähäpuheista) apukoutsia eri puolilla kentän laitoja. Sitten laukkaa, kaarevia uria ja siirtymiä. Loppua kohti oma keskittyminen rupesi rakoilemaan ja ratsastukseni huononi. Rata oli tosiaan taas itselleni ihan uusi: tutustumisluokan kouluohjelma he C. Sain Hemppaa kuitenkin vähän lyhyemmäksi ja ryhdikkäämmäksi.

Radalla pusersin jatkuvasti eteen. Ei tällä kertaa menty kuitenkaan kiireisiksi. Kevensin 95 % raviosuuksista. Ei rikkoja mutta yhä vähän nykimistä ja epätasaisuutta. Haaveeni 70 prosentista jäi taas kauas: 63,70 %. Tässä vaiheessa tuloksissa yhdeksäs yhdestätoista. Sen verran tuli kuuma että naamani oli ihan märkä.



Tuomari C: "Liikkuu hyvin eteenpäin, mutta takaosa ei kanna riittävästi -> hevonen pääsee pitkäksi! Mukava, kun hymyilet!"

Toinen tuomari: "Melko tasainen ja siisti kokonaisuus! Vielä huolellisuutta taivutuksiin ja jäntevämpää liikkumista takaa kohti tuntumaa."

Tuomarit olivat sangen yksimielisiä suorituksestamme ja piste-eroa oli yhden pisteen verran.

Koulun jälkeen ei ollut hirmuisesti aikaa suorittaa esteet. Hempalle suojat ja martingaali. Kuskille turvaliivi ja sen päälle numeroliivi. Kisatakkia ei tällä kertaa saanut ottaa pois. Raippa lyhyempään ja takaisin ratsaille.

Verkkaan tuli onneksi koutsi mukaan. Kierros ravia ja sitten laukalle. Ristikko tultiin kolmesti. Jarruttavia hyppyjä ja väärää laukkaa. Vähän hankala tiukka tie esteelle. Sitten vesimattopystyä laskettiin. Kiva että verkassakin oli vesimatto! Pikkuisen Hemppa katsoi sitäkin mutta mentiin yli. Tultiin toisenkin kerran ja sitten korkeampana. Vikalla kerralla okseri heti perään. Ja hyvä tuli.

Sitten suorittamaan. Onneksi täälläkin sai olla valmistautuva radalla. Mentiin radalle ihan kaverin hännässä, joten ehdittiin tuijotella oleellinen. Pahin oli vedellä täytetty vesimatto ankkoineen. Sitä Hemppa vähän empi. Käytiin varmuuden vuoksi katsomassa se vielä uudelleenkin. Ohimennen myös puomiesteitä. Täytteitä oli muutamia, ne katsottiin kaikki eikä Hemppa pahemmin välittänyt.

Ankat lammessa. Kuva kaapattu ratamestarin facesta.
©Hanna

Lopulta vielä yleisön ohi molemmista suunnista, päätyyn ympyrä (oli aika epätasapainossa) ja menoksi.

Ratapiirros.

Alkurata oli ihan ok. Nelosen vesimatosta mentiin empimättä yli ja taisin huokaista vähän liikaa helpotuksesta sillä loppurata oli aikamoista räpöstelyä. Linjoilla asiat tulivat sitten aika nopeasti vastaan. Sarjalle olisi ollut loistavat mahdollisuudet pysähtyä. A juuresta, väli jäi pitkäksi ja loikkasi b:n kaukaa. Kuski ei ollut mukana hypyssä ja ohjatkin karkasivat. Nopeasti keräilin itseni ja käänsin seiskalle. Sekin ihan juuresta yli ja pakka jäi levälleen. Hemppa empi myös kasille eikä ahkera patisteluni auttanut kun askel ei osunut. Hemppa pysähtyi. Kuskin kommentti: "et oo tosissas!" Voltatessa ehti käydä kauhuajatukset mielessä että jos nyt kieltää niin ei päästä huomenna maastoon. Onneksi päästiin toisella kerralla yli eikä tullut edes aikavirheitä! 4 vp rataesteiltä siis ja pudottiin tuloksissa pykälä alemmas kymmenenneksi. 9,4 pistettä kärjestä ja lähes saman verran ruusukkeista.

Nyt muistettiin poseerata suoritusten jälkeen!
©Riikka

Erillistä eläinlääkäritarkkia ei näissä kisoissa ollut vaan meitä oli katseltu esteverkassa. Oltiin siis vapaita poistumaan ja takataskussa kuvainnollisesti lupa jatkaa huomenna, jes! Lähdin kävelemään maastoon ja olin niin tärinöissäni etten yhtään miettinyt missä ollaan ja minne menossa. Tosin eipä tuolla kovin pahasti voi eksyä. Jossain vaiheessa tajusin toivoa ettei tulisi ravureita vastaan. Sen sijaan vastaan tuli kisakumppani, jonka kanssa lähdettiin kastelemaan kavioita mereen ja tutustuttiin samalla. Rohkeat ja uljaat kenttäratsumme olivat sen sijaan hyvin epäluuloisia ja vastentahtoisia mereen menijöitä. Tuuli sen verran että oli pieniä vaahtopääaaltoja. En patistellut Hempaa hirmuisesti vaan annoin sen tutkia rantaa pitkällä ohjalla. Aalloista tuli peruutusaskelia ja niitä yritin välttää. Lopulta kaveri meni vähän pidemmälle veteen ja me perässä. Pelkäsin äkkipoistumisia mutta vedessä Hemppa oli ihan rauhassa. Tulipa kylmättyä jalat, tosin vesi ei rannassa varmasti ollut kovin kylmää.

Sitten autolle purkamaan varusteet ja pidin hummaa vielä tovin narun päässä. Lähinnä söi pientareita. Kun olin lähdössä seuraavalle maastokierrokselle taluttaen niin totesivat että pärjäävät ilman minua ja vapauttivat minut kotiin. Tosin kävin ensin tutkimassa koulupapereitani (tässä vaiheessa sai kopiot) sekä pakkasin tavarat. Lopulta päädyin lastaamaan Hempan autoon ja vasta siinä vaiheessa tajusin kuinka väsynyt ja nälkäinen olin. Poistuin suosiolla kotiin syömään ennen kuukahdusta.

Illalla oli vielä autoilua luvassa maastoesterataan tutustumisen verran. Siitä tarkemmin huomisen postauksessa. Illan ja yön tuijotin pelottavimpien esteiden kuvia.