Haave derbykentästä todeksi!

Perjantaiaamuna yhdeksältä alkoi 80 cm luokkani (2-taso, A.0.0) Ypäjän derbykentällä. Oma aamuni oli paljon aikaisempi ja ennen seiskaa nakkasin hepoille aamuheinät. Oman aamiaiseni jälkeen ruuvailin Hempalle hokit ja harjasin ja suojitin sen. Pitkästä aikaa humma oli taas vatsa löysällä. Loput varustuksesta sai jättää huoltojoukkioille ja polkaisin pyörällä radankävelyyn.

Ratapiirros löytyi jo edellisenä iltana equipe onlinesta.

Esteistä 2, 5, 6, 8 ja 9 sisälsivät lankkuja tai portteja. Mutta enemmän näytettävää oli ympäristössä. Ehdin kävellä radan 1,5 kertaa ja käydä vielä vessassakin. Hemppa tuli hyvissä ajoin paikalle mutta katselin silti muutaman suorituksen. Ponit eivät katselleet radalla oikein mitään. Puomeja tuli silti useammalla.

Oma lähtönumeroni oli 27. Kapusin kyytiin ja sain mennä verkkaan. Verkka oli taaemmalla nurmikentällä. Rauhakseen menin ensin askellajit läpi. Hemppa tuntui vähän pitkältä ja löysältä mutta näytti kuulemma todella hyvältä. Johonkin väliin tuli ylimääräinen tauko kun ambulanssi kävi kentällä (instasta selvisi myöhemmin että toipuivat). Me käveltiin sen aikaa pitkin ohjin.

Hyppyjä otettiin ensin 4. Ristikko ja pysty kolmesti. En oikein nähnyt paikkaa ja oliko toisella hypyllä kun otettiin puomit. Se oli tässä hyvä, sillä sen jälkeen Hemppa ryhdistäytyi ja hyppäsi oikein hyvin. Itse tosin en nähnyt edelleenkään paikkoja. Käveltiin hetki välissä, sitten loikittiin 3 hyppyä lisää, myös okserille. Käveltiin ja lopuksi vielä hyppy vai pari ennen omaa vuoroa.

Olin yllättynyt siitä miten rauhassa Hemppa oli koko verkan. Vaikka muita laukkasi vastaan vierestä ohi niin ei poukkoillut yhtään. Kenttäverkoissa on jostain syystä paljon villimpi.

Hätäilin jo kovasti radalle. Ohje oli että nelosen ja vitosen viereisiä mainoksia tuijotetaan, joten näytä ne. Suorittavan lisäksi radalla sai olla 2 valmistautuvaa. Onneksi! Sillä mitä paremmin ehditään katsoa kaikki valmiiksi niin sitä helpommin itse rata sujuu.

Aika kiire radalla valmistautuessa kuitenkin tuli. Ehdin näyttää vain muutaman esteen ja mentiin kenttä lähes ympäri molempiin suuntiin. Vitosen viereiset mainokset olivat Hempan mielestä jännimmät. Isosta katsomosta ei yllättäen sanonut mitään. Vaikka posoteltiin laukassa ympäriinsä niin silti valmistautumisaika meinasi loppua kesken.

Siellä me mennään!

Lopulta lähtömerkki tuli ennen kuin tervehdin. Tervehdin perään. Sitten vaan laukka päälle ja lähtöön. Eikä Hemppa sitten tuijotellut mitään. Muutamia johteita vähän arpoi mutta yli päästiin. Kakkoselta kolmoselle oli väärä laukka mutten lähtenyt säätämään. Pari paikkaa tuli vähän lähelle mutta Hemppa keräsi itsensä hyvin yli. Pikkuisen tuntui yhä pitkältä ja löysältä mutta niin vaan posoteltiin nollilla maaliin enimmäisajan puitteissa, alle 6 sekuntia jäi löysää.

Portilta tuli ruusuke. Jee! Mallikkaasti hoidettu!

Hölkkäilin ja kävelin Hempan kanssa keskenäni takaisin tallille. Riemuitsin voittorahoista mutta vaikka tämä oli 2-tason luokka niin olikin pelkkä ruusukeluokka. Eikä siis tullut rahaa. Pahus!

©Riikka

Ratamme: