Keskiviikkoiltapäivänä lähdettiin toistamiseen käymään Keravan maastoesteradalla treeneissä. Nyt olin Keuruun kisoissa saanut itsevarmuuteni kuntoon ja päivällä kävin vielä Coursewalkissa katselemassa millaisia 80 cm ratoja Keravan kisoissa on aiemmin ollut. Ei mitään pahoja esteitä!
Hemppa löytyi tarhasta ja hokitus oli aikamoinen operaatio kun oltiin tallissa joka paikassa tiellä. Turhautti siirrellä hevosta kun olisi pitänyt olla kovaa vauhtia menossa. Viidennellä yrittämällä saatiin olla pesupaikalla sen aikaa (enää reilu 10 min!) että sain hokit laitettua. Sitä ennen ehdin harjata. Muu porukka laittoi Hempalle suojat ja satulan.
Taas verkattiin Keravalla askellajit itsenäisesti läpi. Hemppa tuntui vähän löysältä mutta näytti kuulemma hyvältä. Laukkavauhdit olivat n. 21 - 25 km/h enkä saanut nätisti pyytämällä enempää vauhtia tässä vaiheessa. Ope tuli vähän myöhässä, joten oltiin ehditty kävelläkin jo hyvän aikaa. Oltiin taas kaksisteen, lisäksi paikalla hyppäsi 2 muuta ratsukkoa.
Kerroin meidän uudet juonet että hypätään täällä 80 ja Oulussa 90. Sen mukaan sitten tekemään tehtäviä. Kaveri hyppäsi vielä pykälää suurempia.
Alkuun tultiin kolmea pikkuestettä ympyrällä. Hemppa meinasi heittäytyä vähän villiksi. Heräsi ainakin liikkeelle. Ei tainnut pukitella mutta tuntui siltä että saattaa irrota. Molempiin suuntiin sama juttu ja ihan ok.
Ensin ope opasti meille reitin ensimmäiselle "radalle" mutta muutti suunnitelmat lennossa ja tultiin sama mitä kaverikin. Tänään polkaisin laukan kunnolla käyntiin enkä tuijotellut itse mitään. Eipä sitten Hemppakaan tuijotellut. Uusia esteitä tuli useampi ja niin vaan suihkittiin niistä yli. Edelliskerran traki-tukille jännitin itse ja hypyn jälkeen jäin liikaa vetämään ja varmistelemaan. Kuulemma vauhtikin riittää tällaisena kisoihin oikein hyvin.
Tultiin sitten yksistään iso tumma risueste (trakehnerista taisi puhua). Ratsasta eteen ja sitten vain odotat. Hemppa hidasti vähän mutta loikkasi isolla hypyllä yli. Kuski kävi korkealla mutta laskeutui onneksi satulaan. Hyvin ratsastettu, oli kommentti.
Sitten sama tehtävän osana: punainen pikkuinen, keltainen pienempi pöytä ja risutraki perään. Oikein näppärää. Jes!
Jatkettiin aiempien kertojen tapaan peltoa eteenpäin samassa järjestyksessä kuin yleensä. Seuraavaksi taidettiin tulla valkoinen koivurisu, jota ainakin Karkin kanssa hyppäsin viime kesänä. Hempalle se oli vähän jännä ja pysähtyi nätisti eteen. Anna haistella rauhassa, oli ohje. Pidempi lähestyminen. Ja toisella kerralla ongelmitta yli.
Sitten tultiin kolmen esteen pätkä: risut, kapeahko ja ongelmatukkitraki. Näppärästi.
Seuraava este käskettiin käydä haistelemassa ensin. Risueste puskan vieressä. Tutustuessa Hemppa katsoi muttei jännittynyt. Hypätessä ei mitään ongelmaa.
Alashyppy skipattiin tänään eikä haitannut yhtään. 80 cm luokkaan sellaista ei kuulemma tule.
Mentiin vedelle ja hypättiin siinä ensin erilaisia tukkikomboja. Hemppa meni empimättä veteen mutta vähän hidasti. Veden jälkeinen tukki hypättiin aika pienestä vauhdista. Sakkokierros ilman ekaa tukkia ja nyt meni sujuvammin. Raippaa pitää käyttää pohkeen taakse eikä omaan jalkaan. En ole ihan varma että minne sillä osuin vai napsaisinko vain kaulaan. Seuraavaksi taidettiin tulla sama toiseen suuntaan.
Ope ehdotti alashyppyä veteen. Sekin tehtiin viime vuonna mutta tänään lampi oli täynnä eikä itselläni hinkua kerätä ongelmia tässä vaiheessa tuntia. Skippasin. Sillä oltaisiin kuulemma päästy seuraavalle tasolle. Kun treeneissä tuijotellaan metrin esteitä niin kisoissa ysikymppiset näyttävät pieniltä eikä niitä tarvi enää katsoa.
Viimeisenä tultiin talo, veden läpi ja keltainen tukki. Helppo nakki ja se riitti. Olipa taas mahtavaa! Kun laukka sujui paremmin eikä kuski katsonut YHTÄÄN estettä niin meno oli paljon sujuvampaa. Itselläni oli myös jatkuvasti ajatus siitä mihin ollaan menossa niin Hemppakaan ei kekkuloinut mitään omiaan. Kuvittelen vahvasti että selvitään niin Keravan 80- kuin Oulun 90-radoistakin.
Ongelmia:
ensimmäisellä kierroksella kopsautti takasia vähän johonkin esteeseen
yksi katselukielto koivurisulle
vesitehtävillä vauhti hidastui
kuski ei halunnut hypätä lopuksi alashyppyä veteen
loppuraveissa säikkyi laukkaavaa hevosta ja esteeseen maastoutunutta opea
ei hypätty esteitä ihan keskeltä
Parannusta:
ei tuijoteltu
edettiin sujuvasti
oli kivaa ja sopivan haastavaa/helppoa
Riikka kuvasi osan hypyistämme:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora