 |
| Ratapiirros coursewalkista. Siellä on myös kuvat esteistä. |
Radan kävelin lauantaina kahdesti. Ensin opastetusti maastoradan näytössä. Sitten vielä itsekseni illalla. 860 metriä pitkä, ihanneaika 2 min 9 s. 12 estettä. Eli vain rahtusen Niinisaloa pidempi. Samaan tapaan kuin Niinisalossa mentiin lassolenkki eli alkupään esteet hypättiin lopuksi takaisinpäin ja välissä tehtiin lenkki. Täälläkin oli alashyppy. Onneksi nyt oli reippaammin matkaa lähtölinjalta ykköselle.
Esteet olivat hienoja ja kukilla koristettuja. Ykkönen ja kakkonen kovin turvallisen näköisiä harmahtavia tukkeja. Kolmonen reippaan vihreä sianselkä. Nelonen risueste. Sitten piti jatkaa risteyksestä suoraan. Seuraavaksi mökki, punaisilla kukilla koristettu koivulaavu, tiukka käännös oikealle, alashyppy, pieni laukkapätkä, renkaat ja 4 ensimmäistä toiseen suuntaan.
Hemppa varustettiin ekan luokan palkintojenjaon jälkeen, jolloin starttiin oli noin tunti. Aivotoimintani meinasi taas olla hitaalla. Rupesi tihuttamaan vettä. Oli silti aika lämmintä.
Lopulta ninjailin vetokoukun päältä ratsaille ja lähdettiin kävelemään Hempan kanssa keskenämme 800 metrin matka kohti verkkaa. Hempan mielestä tänään pahinta olivat autotien varteen pysäköidyt autot ja niitä vähän kiemursi. Olin vakaa ja määrätietoinen. Ei tullut tappelua eikä pakittelua.
Verkassa taisi olla noin kymmenisen ratsukkoa kerrallaan. Viidestä verkkaesteestä saatiin hypätä kahta pienintä tukkia. Oikein turvallisia.
Itsekseni taivuttelin käynnissä ja tein ravissa ja laukassa vähän temponmuutoksia. Muutamat juntturoinnit tuli. Yksi ihan kunnon pukkikin käynnistä ja meinasin heilahtaa kaulalle. Välillä ei voitu Hempan mielestä kävellä johonkin suuntaan. Kertaalleen taisi peruutella. Välissä käveltiin ja sitten tultiin 4 - 5 loikkaa tukeille. En katsellut itse eikä katsellut Hemppakaan. Sujuvaa. Kolmoselle ja neloselle tuli kuulemma muilla kieltoja eli ne ratsastetaan jämerästi.
Kun lähtöön oli 7 minuuttia niin jännitysaalto pyyhkäisi yli. Onneksi laantui parissa minuutissa. Suunnitelmani oli katsoa miten muut lähtevät matkaan mutta unohdin ja näin vain yhden lähdön. Ennen omaa vuoroa vielä laukka kuntoon ja yksi hyppy. Sitten vähän käynnistelyjä.
Puolen minuutin kohdalla huhuili joku että saa lähteä tulemaan. En oikein tiedä mitä ajattelin odottelulla saavuttavani. Ravasin kohti lähtölinjaa laskennan käydessä eikä ylitetty sitä heti ajallamme vaan meni rahtusen yli. En muista nostinko laukan ratsasta-käskystä vai lähtölinjalta. Kiva oli saada lähtiessä hyvän matkan toivotus!
Hemppa laukkasi jumittelematta muttei vielä kovin innokkaasti. Ei tuijotellut puskia. Ykkösestä päästiin yli, samoin kakkosesta. Kolmoselle taisi tulla vähän huonompi hyppy mutta yli. Eikä Hemppa hermostunut vaikkei kuski ollut ihan mukana. Neloselle pohkeet kiinni ja yli siitäkin. Aika nopeasti esteet seurasivat toisiaan. Tässä vaiheessa rupesi tulemaan luottavainen olo ja oikea ilme löytyi kuskin löytyi naamalle.
Vitosen ympärillä metsässä oli molemmin puolin ihmisiä. Muttei sitten katsottu niitä eikä pahemmin estettäkään vaan yli. Samoin koivusta. Kurviin vauhtia oli vähän liikaa eikä meinannut kääntyä sujuvasti. Sain siirrettyä raviin. Taisin yrittää alashyppyyn laukalla mutta Hemppa tyssäsi käyntiin. Ei kuitenkaan jäänyt arpomaan vaan hyppäsi. Nyt olin itse sujuvasti mukana. Laukka jäi vääräksi ja tultiin aukeammalle paikalle, jossa oli taas paljon ihmisiä. Löysin reitin renkaille ja päästiin niistä yli. Hemppa otti pienen sivuaskeleen vieressä olleesta isomman luokan esteestä.
Jäljellä oli enää alkupään esteet takaisin. Nyt laukka tuntui sujuvalta (muttei videolta näytä siltä) ja niin vaan loikittiin loputkin puhtaasti. Pelkäsin jopa että tullaan liian lujaa. Taisin sentään tajuta tasapainottaa alamäkeen. Maalilinjan yli ja nollat! Jeee-huuto tuli vasta kun päästiin takaisin verkkaan. Yritin sammuttaa GoPron mutta olin näemmä ollut niin tohinoissani etten ollut muistanut edes käynnistää sitä.
Ei oltu liian nopeita vaan 7 sekuntia liian hitaita. 2,8 aikavirhettä. Ja tuolla kun tuntui että edettiin ihan hyvin. Lisää kaasua siis vaan. Mutta parempi ottaa vähän yliaikaa kuin estevirheitä. Päivän huippunopeus oli 29,7 km/h.
Olo oli muikea. Vihdoinkin estevirheetön maasto! Mahtavaa! Ravattiin hetki ja kuski oli yhä ihan tiloissa. Huoltojoukot puhuivat ruokailusta mutta vastasin etten osaa vielä ajatella. Melko pian saatiin täpinäkierrokset laskettua hummastakin ja sitten kävellen takaisin autolle. Nyt Hemppa hiihteli Unavauhtia n. 7,5 km/h.
Mieluusti olisin leijunut onnistumisen hattaroissa loppuillan enkä kuunnellut selostusta siitä miten ilman kouluradan volttia ja näitä aikavirheitä oltaisiin saatu rusetti. Lopullinen tulos oli 39,6 virhepistettä. Voittajalle jäätiin 8 pistettä ja ruusukkeista alle 4. 20 kisaajan joukosta oltiin kahdeksansia. Mutta alle 40 tulos on mielestäni jo hieno juttu. Nyt sitten vaan lisää haasteita ja seuraavaksi luokkanosto Keravalle kasikymppiin. Tuijottelut eivät ole korkeudesta kiinni ja olen hyvin optimistinen että tekniikkaakaan ei vaadita meidän rahkeittemme yli.
Olipa taas mahtavaa!
 |
| Tyytyväisinä radan jälkeen. Yksi junnu häivytetty kuvasta. ©Riikka |
Maastoradan esteet 4 - 9:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora