Kävin taas aamusta tallilla opettelemassa radat. Siinä olikin kävelemistä. Vaikka oli vain +15°C niin t-paidassa (ja toppahousuissa) tuli kuuma. Ekassa luokassa 8 estettä, toisessa 10. Ensimmäisessä ei mitään mahdotonta, jälkimmäisessä muutama korkea ja kapea sekä pitkä. Kutonen oli ylikorkea. Kun kävin sanomassa siitä niin vastaus oli lähinnä että voi voi, ei auta kuin mennä.
 |
| 80 - 90 cm rata, 8 estettä. |
 |
| 90 - 100 cm rata, 10 estettä. |
Luokilla ei ollut arvioituja alkamisaikoja, joten omakin aikatauluni oli aika epäselvä. Alunperin laskemastani olin heti alkuun puolisen tuntia myöhässä. Alkuperäinen suunnitelma oli lastata klo 13. Rupesinkin vasta virittelemään hokkeja viittä vaille. Taisin olla ainoa hokillinen. Pelto oli kyllä kuiva mutta nyt mentiin myös ihan oikeille nurmialueille ja pahimmillaan heinä/ruoho kasvoi polviin asti.
 |
| ©Heidi Junttila |
Hokitus kävi tänään entistä nopeammin ja olin yllättynyt että alle vartissa oli hokit alla. Koska oli sen verran viileää niin laitoin Hempalle varusteet niskaan jo kuljetukseen. Takasuojia ei arvostanut vieläkään. Kisapaikalla kopista löytyi pölyinen ratsu. Aikaa oli reilusti vaihtaa kamppeeni ja käydä vielä kerran vessassa. Sain onneksi Siirin apukäsiksi.
Metrin rataesteluokan aikoihin kapusin Hempan kyytiin ja lähdettiin pellolle. Verkka oli nyt eri päädyssä kuin viimeksi. Nyt en ollut tolkuttoman ajoissa. Ravissa Hemppa oli pitkähkö ja löysä. Kun yritin pitää ohjia lyhyemmällä niin nyki. Laukassa sama juttu. Yritin herätellä eteen mutta alkuun oli löllerö. Ei todellakaan ottanut muista kipinöitä tai poukkoillut omiaan!
 |
| ©Heidi Junttila |
Hypyt aloitin samasta minitukista kuin viimeksi. En tiedä johtuiko valoista vai mistä mutta Hemppa tuijotti estettä. Päästiin kuitenkin yli. Toisellakin kerralla tuijotti. Toinen verkkaeste oli mökki ja siihen tuijoteltiin ensin kielto. Onneksi ratamestari oli vieressä ja avusti. Jalkaa, jalkaa. Ratsasta se siitä yli! Eikä Hemppa tietystikään ottanut toista kieltoa samalle esteelle. Tultiin mökki vielä toisen kerran. Välissä kävelin vähän ja lähempänä omaa vuoroa otin vielä hypyn vai pari. Lopulta lähdin neljäntenä yhden jälki-ilmoittautuneen takia.
 |
| Käsiä eteen! ©Heidi Junttila |
Lähtömerkkiä odotellessa yritin pitää Hempan liikkeellä. Nosti laukan pyynnöstä eikä kamalasti tuijotellut. Mutta kun nostin laukan ja lähdettiin kohti ensimmäistä estettä niin käsijarru jäi päälle. Laukkasi kyllä mutta maisemat eivät vaihtuneet. Tuijottelu ja hyytyminen oli niin vahvaa ettei päästy ensimmäisestä esteestä heti yli. Kävelin sitten lähemmäs ja annoin katsoa hetken. Toisella yrityksellä yli. Ei Hemppa lähtenyt kunnolla imemään mutta ennen kolmosta laukka vähän parani. Muistakin piti ratsastaa yli kun Hemppa hidasti kohti esteitä. Ei kuitenkaan enempää kieltoja. Elämä helpottui kun muistin katsella esteistä yli enkä tuijotellut esteitä. Yllättävän suuri vaikutus. Vääriä laukkoja oli. Ensimmäisistä korkeammista ruohotupsumättäistä Hemppa loikkasi yli. Päästiin siis yhdellä kiellolla maaliin.
GoPro-video ensimmäisestä radasta:
Siiri kuvasi 80 - 90 cm, ratamme:
Taas oli vähän epäselvää minkä verran on aikaa ennen seuraavaa luokkaa. Kävelin ja ravailin. Lopulta vähän laukkailinkin. Edellisen radan kommenttien perusteella yritin pitää Hemppaa vielä lyhyempänä, aktiivisempana ja sujua laukkaa paremmin eteen. Lopulta hypättiin mökki (yhä aavistus epäröiden) sekä iso harmaa riemukaari kahdesti. Vaikka valokuvissa este näytti valtavalta niin lähimittaus paljasti etukorkeudeksi 80 cm ja takaa 90 cm. Hemppa tuli vähän epäröiden ja ponnistettiin läheltä. Toinen yritys ja ylitys sangen samoin vaikka tultiinkin toisesta kierroksesta.
 |
| Apua mikä ilme kuskilla! ©Heidi Junttila |
Jälkimmäisessä luokassa hypättiin kolmantena eli koko kisojen viimeisinä. Nyt puolen minuutin valmistautumisaika lähtölaskennan aikana katosi ihmeellisen nopeasti. Onneksi taas tuli apuja. Ravaa ympyrällä, pidä liikkeessä. Sitten käytä käynnissä ja menoksi. Käyntipätkä olisi voinut olla vähän lyhyempikin.
 |
| Kädet eteen! ©Heidi Junttila |
Laukka nousi taas mutta sitten alkoi hidastelu. Ei auttanut ponipohkeet eikä raipan läväytys taakse sekään. Sain kuitenkin oltua riittävän päättäväinen ja kampesin Hempan nynnyvauhdissa esteestä yli. Tämä (kuten edellisenkin luokan ykkönen) oli kuitenkin edellisistä kisoista tuttu este.
 |
| ©Heidi Junttila |
Nyt laukka parani heti ykkösen jälkeen. Kakkonen näytti pelottavan isolta (vaikka oli muistaakseni 80-senttinen). Saatoin itse jäätyä mutta Hemppa loikkasi siitä yli. Pitkä laukkasuora mentiin taas väärässä laukassa.
Kolmosta jännitin sen kapeuden takia. Mutta ei Hemppa ollut menossa ohi. Ihan sujuvasti yli. Taas laukka sujui välissä hyvin. Nelonen oli radan ensimmäinen metrinen este, punainen A-este loivaan ylämäkeen. Vauhti hyytyi kohti estettä ja pohdin jo että tuleekohan kielto. Mutta kun Hemppa oli ehtinyt lähestyessä tarpeeksi tuijotella niin päätti lähes olemattomasta vauhdistaan hypätä. Kuski ei ollut kauniisti mukana eikä hyppykaari riittänyt ihan yli asti vaan kolautti takasensa esteeseen. Odotin että olisi tullut protesteja perään tai seuraavalla esteellä muttei mitään.
Vitoselle oli taas pidempi matka ja se sujui hyvin. Vitonen ja kutonen olivat molemmat metrisiä kapeita tukkikasoja, väliin tiukahko kaarre. Tätä jännitin etukäteen eniten. Mutta Hemppa hidasti vain aavistuksen ja loikkasi molemmat empimättä. Myös vähän ylikorkean kutosen, joka lienee n. 103 cm korkeudellaan suurin tähän asti hyppäämämme maastoeste.
 |
| Metrisestä maastoesteestä yli. Este numero 5. Tämä päätyi myös työkoneeni taustakuvaksi. ©Heidi Junttila |
Laukka taisi olla taas vääränä kun kaarrettiin seiskalle. Vaikka oltiin hypätty sama este samasta suunnasta jo edellisessä luokassa niin silti piti ratsastaa. Yli. Kasi oli kulmaeste. Kauempaa rupesin katselemaan sen päällä olevia tavaroita epäröiden. En tiedä kumpi tuijotti ensin mutta lopulta Hempan ripeä hidastus tuli ainakin kuskille yllätyksenä. Vauhti hyytyi esteelle ja nyt tuli oikeasti kielto. Taas hetken tuijotus kaikessa rauhassa ja uudella lähestymisellä helposti yli.
Sitten laukottiin taas toiseen päähän peltoa ja tultiin ysinä edellisen luokan nelonen alamäkeen. Kuski muisti katsella yli ja nyt ei tökötetty juureen. Sitten laukottiin vielä takaisin (ehkä tässä tuli radan huiput, 36,9 km/h) ja hypättiin viimeisenä rengaseste toiseen suuntaan. Kuski otti tässäkin vähän tarpeettomasti ilmaa itsensä ja satulan väliin mutta yhdessä ylitettiin maalilinjakin. Jahuu! Ei kuoltu!
 |
| ©Heidi Junttila |
En vielä ihan sujuvaksi sanoisi tätäkään rataa mutta suunta oli oikea. Vielä vaan lisää laukkaa, ryhdikkäämpää menoa ja lisää rutiinia. Estevirheettömiä maastoja odotellessa!
Tomi kuvasi jälkimmäisen ratamme:
Jälkimmäinen rata GoPro-kuvakulmasta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora