Kaupunkivinksahdus

Tiistaina kävi niin että Hemppa tuli tallin muiden kisaratsujen matkassa Järvenpäähän Ainoon Keuruun kenttäkisoja varten. Alunperin piti olla kyyti suoraan kisoihin ja takaisin mutta nyt kävikin näin. Tiistaina oli siis matkan jäljiltä ohjelmassa kevyt liikutus.

Hemppa sai karsinapaikan ylätallista ja oli ainakin ekan yön siellä yksin. Se ei onneksi näyttänyt haittaavan. Varustin alatallin hoitopaikalla ja sen verran hummaa jännitti että vatsa oli löysällä.

Hypättiin pihalla kyytiin ja käveltiin pikkulenkki pikkukentälle. Hemppa olisi halunnut mennä lujempaa kuin kisaratsut edellä ja piti pidätellä. Muuten oli ihan tolkusti kavereiden hännässä. Itsestäni tuntui hassulta olla väärässä päässä Suomea Hempan kyydissä. Tuttu hevonen ja tuttu kenttä mutta kummallinen yhdistelmä.

Hempan kanssa Ainon pikkukentällä.
©Hanski

Kentällä oltiin keskenämme 2 - 3 hevosen kanssa. Ratsastin Hemppaa avuille kiirehtimättä. Käyntiä, taivutteluja, pohkeesta eteen ja kuskilla pehmeä käsi. Vähän nyki vastaan. Lavat haltuun ja takaosa raiteilleen. Käynnissä ensin tovi ja sitten ravissa aika sama juttu.

Tänään ravissa molempiin kierroksiin tuntui kaatuvan vasemmalle. Oikeassa kierroksessa sen huomasi parhaiten ympyrän avoimen sivun kääntöongelmina. Vasen kierros tuntui helpommalta. Siinä yritin taivutella kunnolla sisäpohkeen ympäri.

Ennen laukkoja käytin vielä käynnissä ja pyysin ratsua skarppaamaan takasten alleastumisen kanssa. Muutamat käyntiväistöt. Raippaa pidin tilanteen mukaan molemmissa käsissä vaihdellen.

Laukan aloitin oikeasta. Vähän sai herätellä eteen ja samat kääntämisen kankeudet kuin ravissakin. Mutta kelpo tasaista Hempaksi. Oikean käden raipasta Hemppa kimpaantui vain maltillisesti ja tuntui lähinnä kokoavan laukkaa. Vasen oli tänään taas parempi eikä tuntunut kaatuvan sisälle. Paljon tasaisempi ja rullaavampi. En jäänyt pahemmin hinkuttelemaan vaan kun oli hyvä niin keventelin pois. Vasen jäi oikeaa vähäisemmäksi.

Sitten kentän siivous ja hetken kävely seuraa odotellessa. Työstöaika jäi noin puoleen tuntiin. T-paitakeli vähän vajaan parinkymmenen asteen lämmöllä. Hemppa hikosi maltillisesti. Loppukäynnit käytiin lähipoluilla. Piti tulla matkan varrella vielä uudestaan alas selästä potkimaan läjät pusikkoon. Hempan mielestä pahinta oli suojatien koristekivet. Raitojen yli ei edes menty. Trampoliinilla pomppivat lapset saivat vain vähän katseita.

Lopuksi mentiin vielä maneesi ympäri. Sitten Hempan hännän pesu ja muut iltatoimet. Yritin olla muka tehokas mutta silti kello oli puoli kymmenen kun olin kämpillä.

Ongelmia:
Hempan löysä vatsa
kaatui alkuun vasemmalle
tuijotteli eri värisiä kohtia maassa

Parannusta:
yllättävän tasapainoinen ja taipuisa
käyttäytyi oikein tolkusti eikä säikkynyt