Oma aamuni alkoi kellon soitolla vähän ennen kuutta. Puoli kasiksi tallille letittämään Hemppaa. Sitten henkilöautolla kisapaikalle. Hepat tulisivat perässä. Kuvittelin että itselläni olisi roimasti aikaa ennen maastoradan näyttöä mutta vessajonossa meni tovi. Ajattelin loppuajan hyödyntää opettelemalla rataesterataa mutta suorittavia oli niin tiuhaan etten oikein mahtunut kävelemään. Pääsin kolmoselle asti kun katsoin paremmaksi lähteä kohti maastoa.
Meillä oli yhdeksältä ohjattu maastoradan näyttö (coursewalk). Tämä oli tosin aika pikainen ja kysymyksiin tuli sen verran erikoisia vastauksia etten tiennyt oliko se totta vai vitsi. Siinä meni sen verran aikaa että Hemppa saapui jo kisapaikalle. Jäin puunaamaan Hemppaa kun kaveri lähti jo kisaamaan. Hokit alle ja harjaus. Kävinköhän tässä välissä kävelemässä vielä esteradankin. Hankalaa se oli kun jatkuvasti piti väistellä suorittavia.
Sitten Hempalle varusteet niskaan, kuskille samoin ja ratsaille kohti kisarataa. Tässä vaiheessa kello oli vähän yli 11. Kouluradat olivat nurmella maastoratojen vieressä eli autolta tuli sinne reilusti matkaa. Puolisen kilometriä? Olimme Hempan kanssa keskenämme, joten en saanut vesipulloa mukaan ja takkikin piti pitää koko aika päällä. Päivällä lämpö nousi yli pariinkymppiin mutta onneksi näin aamupäivällä ei ollut auringonpaisteesta huolimatta vielä liian kuuma. Aivan loistokeli kisapäivälle!
Verkkatilaa oli yhden nurmikukkulan verran. Olisi kai saanut pyöriä vähän laajemminkin ympäriinsä mutta tämä oli ihan hyvä. Vähän kyllä huoletti kun heti alkuun huomasin nurmella muutaman kuopan. Juuri sellaisen, jossa taittaa jalan ja menee nurin.
Alkuun Hemppa vähän nyki mutta tasoittui kelvolliseksi. En tehnyt mitään ihmeitä, ratsastin apuja läpi. Positiivista oli että laukat rullasivat voimakkaina ja oli niissä tasainen. Jalasta eteen ja siirtymiä. Kuski panikoi että koska pitää olla valmiina mutta verkka-aikaa oli lopulta oikein mukavasti ja sopivasti. Eikä haitannut ottaa hetkeksi seis kun karannutta oria pyydystettiin. Hemppa oli rauhallinen eikä ottanut turhia kipinöitä.
Rata oli perussiisti suoritus ilman rikkoja. Ensimmäinen laukka nousi yllättäen heti kun ajattelin sitä eli askelta liian aikaisin. Ei kamalaa nykimistä ja yritin valmistella siirtymät. Numerot olivat kutosesta seiskaan. 64,47 %. Toki nämä selvisivät vasta myöhemmin. Mitään todistusaineistoa ei tullut apukäsien puuttuessa.
"Hyvässä tahdissa, mutta saisi hyväksyä tuntuman rehellisemmin, jotta säilyy pehmeämpänä siirtymissä."
Koulukokeelta palasin autolle ja muu väki oli pahantuulista. Pelkäsin etten vieläkään muista esterataa, joten kävin kävelemässä sen vielä kertaalleen. Yhä hidasta suorittavien väistelyn takia. Hempan estevarustamisessa meni kuulemma liikaa aikaa ja joutuisin verkkaamaan sen tarpeettomasti uudestaan. Yritin itse pysyä hyvällä tuulella ja hipsin esteverkkaan heti kun ehdin. Kisanumeroista päätellen oltiin siellä jopa pykälää aiemmin kuin osa oman luokkani kisaajista. Tässä vaiheessa kello oli varttia vaille yksi.
 |
| Ratapiirros. Kentällä oli samaan aikaan myös metrin luokan esteet, joita ei tässä näy. |
Sileän verkka meni näppärästi, samoin pystyä laskettiin juuri sopivasti että pääsin ottamaan pikkuhypyt. Hemppa oli ihan hyvin avuilla ja meni reippaasti kun pyysin. Ei vikurointeja. Mutta verkan helppous loppui siihen ja metrin kisaajien takia esteet nousivat meille turhan korkeiksi. Pyysin useamman kerran että voisiko laskea muttei vaikutusta. Meni sitten ympäriinsä ravailuksi ja odotteluksi. Me kun saadaan hypätä max 10 cm luokkaa korkeampaa verkassa.
Lopulta esteet saatiin meille sopivan korkuisiksi. Pystylle Hemppa tuli oikein hyvin. Tultiinkohan kerran vai pari. Okserille paikka jäi vähän kauas. Uudella yrityksellä vielä kauemmas mutta Hemppa leiskautti niin hienon hypyn että ajattelin sen riittävän.
Radalle oli jonoa ja heti kun käänsin selkäni niin esteet nousivat taas. Eipä auttanut kuin pyöriä parin suorituksen verran odottelemassa. Onneksi sitten radallekin pääsi valmistautumaan jo edellisen hypätessä. Silti meinasi tulla vähän kiire kaiken katselussa. Näytin muutaman esteen ja ratsastin kentän molempiin suuntiin reunoja pitkin ympäri. Enkä ehtinyt valmiiksi kun saatiin jo lähtömerkki.
Eipä siinä kuin menoksi vain. Esteet ylittyivät empimättä, ei tuijoteltu täytteitä. En muista miten oli myötälaukkojen kanssa. Ei taidettu kopistella puomeihin tänään ollenkaan. 7 esteen (8 hypyn) rata oli nopeasti suoritettu ja nollatuloksella maaliin. Jes! Esteradastakaan ei ole videota kun ei ollut kuvaajaa.
Olin sen verran riemuissani että meinasin unohtaa eläinlääkäritarkin. Käveltiin autolle asti ja siellä vasta muistin tämän. Jos olisin ollut ovela niin olisin jättänyt satulan ja kamppeet sinne. Sen sijaan hölkkäsin ratsain takaisin tarkastukseen ja purin varusteet aidalle ja nurmikolle.
Hetki piti jonottaa ja meidän peräämme kerääntyi lisää jonoa. Perusproseduurit eli pari askelta käyntiä, sitten ravilla poispäin. Käynnissä kukkasen ympäri hevonen ensin (eli käännös oikealle) ja ravilla takaisin. Hemppa lähti molempiin suuntiin vähän löysästi raviin. Mutta tarkastus läpäisty, saatiin lupa jatkaa maastoon!
Välissä hepat olivat autossa ja vihdoin oli itsellä luppoaikaa. Kaverin maaston jälkeen kävelin maastoratamme vielä kertaalleen. Siinäkin piti väistellä suorittavia. Mutta samalla tuli nähtyä lähes kaikki metrin tehtävät tositoimissa. Vieläkään kouluaitoja ei oltu purettu lopusta. Pohdin eniten käännöstä neloselle ja yhdelletoista että muistanko oikeat reitit. En jaksanut lähteä enää uudelle kierrokselle ja pelkäsin että minut jätetään yksin kisapaikalle.
Odoteltiin pitkään toisen luokan palkintojenjakoa ja lopulta kaveriheppa lähti tallille. Hemppa jäi käteen kisapaikalle. Halusin että jätetään Hempan satula ja muut kamppeet kisapaikalle ettei tarvi panikoida. Aika niukille auton paluu meni.
Lopulta taas varusteet niskaan Hempalle ja kuskille ja vielä kerran kohti kisapeltoja kello 18 aikoihin. Verkka-aikaa oli ihan runsaasti, joten alkuun vain kävelin. Hemppa keräsi taas kipinöitä kavereista ja esitti 5 ylimääräistä pomppua. Onneksi ei peräkkäin. Näissä olin eniten huolissani että pysynkö kyydissä.
Maalilinjan takaa ei oltu purettu kouluaitoja pois. Se järjestyi vasta kun kävin sanomassa asiasta lällärillisille ihmisille. Veikkaan että tämän takia luokka aloitettiin minuutti-pari myöhässä. Eikä meistä kisaajista kukaan siis päässyt kävelemään rataa lopullisessa muodossaan.
Sitten vähän ravailin ja ajattelin että se vähentäisi bonusloikkia. Ei suurempaa vaikutusta. Vasta kun rupesimme hyppäämään niin Hemppa keskittyi omaan tekemiseensä. Tultiin ensin pikkuesteitä vasemmasta ja oikeasta kierroksesta. Ihan näppäriä hyppyjä. Muualla yritin avata laukkaa ja ihan hyvin lähti imemään eteen.
Välissä käveltiin ja tultiin sitten isompia esteitä. Penkki vähän jännitti mutta näppärästi ylitettiin sekin, samoin tarjolla taisi olla pöytä. Junnukoutsi kysyi että tahdonko hypätä myös kapean talon, joka taisi olla 90 cm. Halusin tulla ja jatkettiin siltä penkille. Ihan superhieno hyppy talolle! Varmaan päivän tyylikkäin. Penkkikin meni hyvin. Taidettiin jättää hypyt siihen.
Sitten norkoilemaan lähtöalueen luokse. Käyntiä, ravia ja laukkaa ympyrällä. Lähtökarsinassa ei seisoskeltu vaan kun aika tuli niin hurautettiin siitä muistaakseni ravilla läpi ja nostin laukan.
Nyt ei tuijoteltu ykköstä vaan mentiin yli. Vauhtia olisi voinut olla toki enemmänkin. Sen jälkeen yritin spurtata eteenpäin. Hetki vauhtia irtosikin mutta sitten Hemppa rupesi tuijottamaan viereistä estettä ja estevahteja ja hidasti ja luikersi. Onneksi pahin tuijottelu loppui ennen kakkosta ja päästiin siitä yli. Kolmonen ok. Saatoin vähän hidastaa hiekkatien ylitykseen, ei olisi tarvinnut. Laukka oli joka välissä väärin mutten ehtinyt kiinnittää siihen pahemmin huomiota.
Nelonen ja vitonen yli. Ei kovin sulavasti. Sitten taas vähän himmailua että osuttiin oikeaan suuntaan. Yritin spurttailla ja tajusin olevani nyt jo ihan puhki. Totesin että jos pinnistän koko loppuradan yhtä kovasti niin uuvahdan ennen maalia ja yritin rentoutua niiltä osin kuin mahdollista. Osa sykkeen noususta johtui siitä tunteesta että Hemppaa piti puskea eteenpäin.
Kutonen yli ja taas spurttaus. Seiskan a ja b sujuivat 5 laukalla. Alamäkeen vähän tasapainotusta. Sitten harjasta kiinni ennen aiemmin ongelmia aiheuttanutta trakehner-kasia. Ei kovin tyylikäs hyppy ja kuski kävi korkeammalla kuin oli tarve. Onneksi ratsu pysyi alla.
Ylämäkeen yritin taas ratsastaa eteen. Hemppa vähän katseli yleisöä. Alamäkeen ratsu vähän vyöryi. Siinä oli harmaa tukki, joka hypättiin ongelmitta treeneissä. Nyt siinä olikin jotain kummallista ja Hemppa hidasti. Yritin patistella eteen mutta luikahti oikealta ohi. Pahus! Tämän kun piti olla helppo este! Tein pikkuruisen voltin ja uudella yrityksellä yli.
Alamäki jatkui esteen jälkeen. Hieman hidasti veteen mutta selvittiin laukassa. Keltaiselle tukille tuli vähän löysä hyppy mutta yli. Sitten taas kaasua. Ja melko perään alitajunta taisi taas hidastaa kun tultiin risteysalueelle. Tämä oli etukäteen toinen niistä kohdista josta pohdin että muistanko sujuvasti jatkaa oikeaan paikkaan. Pyörätielle meneminen oli ehdottomasti kielletty mutta onneksi edessä oli lippusiima.
Seuraava este oli hohtavan uusi ja massiivisen näköinen lievään ylämäkeen. Puun värinen laavu. Siitä kuitenkin empimättä yli. Viimeinen näytti onnettoman pieneltä ja se mentiin vähän vasemmalla kädellä. Yli. Jatkoin suoraan kunnes muistin ohjeet että moni on mennyt maalilinjasta ohi. Niinhän se menikin että piti linjata vasemmalle! Vielä koukkaus ja oikeasti maaliin. Mahtavaa!
Kasikympin esteet eivät siis olleet suuri ongelma. Heti radan jälkeen tuli kommenttia että nyt Hemppa laukkasi paljon paremmin eteen. Mutta niin vain saatiin 40 sekuntia yliaikaa. Noin 15 - 20 siitä tuhraantui kieltoon. Muuten siis vaan edettiin yhä liian hitaasti.
Maisa Hyttisen kuvissa näkyy meitäkin, sekä rataesteillä että maastossa. En ole saanut aikaiseksi ostaa (vielä) mitään.
Tuloksissa meille oli jostain syystä merkattu vain yliaikavirheistä 12 vp. Tällä jäätiin niukasti sijoitusten alapuolelle neljänneksitoista kun 12 sijottui. Puhtaalla maastolla oltaisiin oltu neljänsiä ja saatu ruusuke. Myöhemmin kun selvitin asiaa niin maastoestetuomari oli näemmä nukkunut eikä käsipöytäkirjoihin tai mihinkään tullut merkintää kiellostamme. Lopputulos tulkittiin ratsastajan hyväksi eli ei kieltoa. Nyt saatiin siis 47,5 vp kun oikeasti olisi pitänyt saada 67,5. Oikeasti sijotuksen olisi pitänyt olla 29. Mutta jos tätä ei kerran lähdetä korjaamaan niin nyt kävi näin. Mitään oikeaa etua en tästä saanut. Tavallaan MER-tulos mutta koska meillä on jo rataesteiltä kvaalit ysikympin maastoesteille niin tarpeeton.
Myöhemmin tutkin sykekäyriäni enkä niiden perusteella ihmettele että tuntui rankalta. Kuski piiputti koko radan maksimisykkeillä, huiput 180. Siihen nähden jaksoin ihan hyvin. Nyt osa tuli kyllä jännityksestä.
 |
| Sykemittarin käyrä, josta näkyy syke ja nopeus. |
Tuisku ja Hanski kuvasivat menoamme maastossa matkan varrelta:
Tältä se näytti selästä käsin (GoPro):
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora