Ensimmäistä kertaa Ainon isolla kentällä (esteitä)

Keskiviikkona piti alkuperäisen suunnitelman mukaan jatkaa kouluratsastuksella. Mutta kun keli muuttui märäksi niin ratsastuskoululaiset menivät maneesiin. Piha jäi tyhjilleen joten vaihdettiin suunnitelma lennossa esteisiin. Turvaliivi ja esteraippa jäivät autoon. Vähän hirvitti olla ilman.

Nyt Hemppa tuli jo empimättä pesupaikalle. Näemmä toistot auttavat. Varusteet niskaan ja suojat jalkaan. Pihalla kyytiin ja kävelin taas hevoslenkin ympäri. Hetkittäin tuli jokunen tippa vettä muttei satanut pahasti. Alkutunnin menin takki päällä, sitten tuli liian kuuma.

Esteet olivat kentällä jo valmiina. Ei käyty katselemassa niitä yhtään etukäteen. Junnuope viritteli täytteiksi kaikenlaista kylteistä kukkasiin. Nyt olin siis itse ensimmäistä kertaa Ainon isolla kentällä (60 x 90 m, pikkukenttä on 30 x 70 m). Hyvin mahtui yksin.

Alkuverkan tein aika itsenäisesti. En lähtenyt niputtamaan liikaa. Ei tullut taisteluita eikä vastustelua mutta vinohan Hemppa oli yhä. Vasen laukka rullasi paremmin ja siinä tuntui suoremmalta. Meni jokunen kierros että rupesi reagoimaan säpäkästi ja innolla jalasta eteen. Taivuttelua ja temponmuutoksia.

Tarjolla oli linja kavaletilta puomille. Väliin n. 8 askelta. En laskenut joka kerta. Tultiin sitä molemmista suunnista. Vasen kierros oli huomattavasti helpompi. Oikeassa kierroksessa ei kääntynyt kovin hyvin vasemmasta jalasta ja hypyissä/puomilla veti laitaan. Olikohan oikealle? Yritin skarpata ja keskittyä suoruuteen mutta unohdin sen jatkuvasti. Irtosi kuitenkin suht rentoa ja letkeää laukkaa molempiin suuntiin.

Ensimmäisenä tehtävänä tultiin pieni jumppapysty, jonka edessä oli maapuomi. Kuski tuijotti valkoista täytettä ja tultiin jarruttaen. Tämä loikittiin jokusen kerran sekä vasemmasta että oikeasta kierroksesta kohti maneesia. Esteen jälkeen oli jo tässä vääriä laukkoja.

Ope kysyi toiveita ja vastasin että kaikki käy. Enempi tekniikkaa ja tarkkuutta kaivattaisiin kuin radan hyppäämistä. Totesin että ykkösprioriteetti on suoruus.

Loikittiin pätkissä radan tehtävät ja lopuksi rata. Eipä meillä mitään kovin suuria ongelmia ollut. Lävistäjäesteiden alla oli kukkasia ja sain hillittyä itseni enkä katsonut niitä lähestyessä. Kun minä en katsonut niin ei Hemppakaan. Vautsi!

Sarja oli itselleni jotenkin vaikea hahmottaa ja tultiin sinne sisään vähän milloin mitenkin, lähelle tai kauas. Hemppa kuitenkin venyi esteistä yli. Perään tuli kaarre lankkuesteelle. Pari kertaa mentiin väärässä laukassa ja radalla lankku tippui.

Maneesin sivulla oli alkuun ristikko ja lankku. Sujuvat 6 askelta kun ei tuijoteltu. Tultiin molemmista suunnista. Toisella pitkällä sivulla oli 5 laukan linja, jossa oli valkoinen laatikko ja kukkia alla. Laatikko oli päivän esteistä ainoa, jolle Hemppa vähän epäröi. Mutten katsonut itse. Ekalla kerralla väliin livahti kuudes askel. Seuraavaksi tultiin sujuvammin (mutta vähän luikerrellen) viidellä.

Estekorkeus nousi jonnekin 80 - 90 cm nurkille ja hypättiin rata. Jumppaokseri ensin, sitten sarja ja kaareva lankulle. Lankku putosi. Perään pitkän sivun linja (en ollut ihan varma onko tämä vai lävistäjä). Sitten lävistäjän linja toisesta päädystä ja lopuksi maneesin puoleinen linja. 9 estettä siis, 10 hyppyä. Paikat eivät olleet ihan priimaa ja tuliko pari väärää laukkaa. Ensimmäinen vaihtui ravin kautta. Viimeisessä kaarteessa yritin vaihtaa lennosta mutta käytti vain etusia ristillä. Mentiin sitten väärässä.

Oma arvosanani oli 7-. Suoruutta en muistanut ajatella. Mutta sujuva ja aika tasainen. Eikä katseltu mitään. Lähestyminen ykköselle oli aika höpö ja sen jälkeen en meinannut muistaa minne olen menossa.

Ope kysyi tahdonko uusia jotain ja halusin mennä esteet 1 - 3. Nyt ykköselle tuli parempi paikka mutta yhä oltiin sen jälkeen väärässä laukassa. Aika hidas korjaus ennen kuin pudotti raviin. Mutta täpäkästi uusi laukka lähti rullaamaan. Sarjalle taidettiin tulla radalla kaukaa, nyt läheltä. Kaarre mentiin nyt väärässä laukassa. Mutta sain pidätteet tehtyä ja lankku pysyi ylhäällä. Se riitti minulle. Mitä sitä turhaa hinkuttelemaan enempää. Uusintateihin ei lähdetty.

Loppuraveissa huutelin useamman kerran että onko liian kiireinen/pitkä/löysä. Hemppa tasoittui oikein hyväksi ja hurautettiin vihdoin kouluratamme läpi. Tehtävät kuten pitikin mutta vähän hätäisesti. Varsinkin siirtymät olivat pahasti hutaistuja. Pienellä treenillä tästä saisi paljon paremman.

Sitten keräsin loput läjämme ja talutin Hempan vielä heppalenkin ympäri loppukäynnit. Tallissa taas pesun kautta yöpuulle.

Ongelmia:
paljon vääriä laukkoja
yksi pudotus lankulle
kerran vähän epäröi valkoista täytettä
siniset housuni tulivat elinkaarensa päähän (parempi luovuttaa ennen kuin ratkeavat pahasti käytössä)

Parannusta:
kuski osasi olla tuijottamatta esteitä
ei kieltoja
ei pukkeja tai muuta ylimääräistä

Tuisku kuvasi ratamme ja parantelukierroksen: