Värkkäämättä parempi

Keskiviikkona arvoin että ehdinkö ratsaille. Jätin tunnin varaamatta mutta tallilta käsin houkuteltiin. Lopulta aikataulu oli niin tiivis että sain valmiin ponin ja olin vasta tasan jälkeen paikalla. Muutama aste pakkasta, 6 ratsukkoa tunnilla. Minulle ratsuksi Ressu. Kannukset jäi autoon.

Poni oli taas aavistuksen hidas. Onneksi aloitettiin käynnissä temponsäätelyillä. Meille aivan loistotehtävä! Kulmissa poni välillä myötäsi kun pidin ulko-ohjan hyvin kädessä. Mutta hommassa taisi olla kaikkineen liikaa vetämistä tai epätasaisuutta, sillä aina poni pomppasi myötäyksestä samantien ylös. Tunnin aikana kokeilin taas ties mimmoista johtamista, tasaista tuntumaa, avomaista menoa tai pientä elämistä ohjassa. Mikään ei ollut taikavippaskonsti nopeaan autuuteen. Takajalkoja yritin aktivoida hommiin mutta pohkeisiin vastaaminen oli hetkittäin kehnoa, kouluraippakaan ei auttanut kuin hieman.

Ravissa tuli kuitenkin ihan kelpojakin pätkiä. Tykkäsin kun tehtiin samoja säätelytehtäviä ravissakin. Voltteja mentiin sangen maltillisesti. Laukat nousi tänään aika napakasti ja laukassa oli keskimäärin paras energia. Takaisin käyntiin tultiin ravin kautta ja vähän etupainoisesti mutta kelvollisesti.

Lopputunnista istuttiin harjoitusraviin ja tehtiin taas temponmuutoksia. Siinä sain juonesta kiinni millaisen tuntuman poni tahtoo. Samalla sain istuttua itse aika asiallisesti kädet kannettuina. Vaikkei Ressu pyöristynyt tuntumalle niin se tuntui aika kivalta. Suorilla ravasikin hyvin, voltille hyytyi. Siirtymät ravin sisällä tuli kuitenkin hyvin istunnalla ja melko pienillä ja hyvin kevyillä ohjasotteilla. Lopetin käsillä vispaamisen ja kulmissakin (taivutin huonosti) käänsin lähinnä yläkroppaa, jolloin ohjat automaattisesti vähän kääntävät turpaa.

Ei tästä mitään mahtavaa tullut. Tykkäsin kuitenkin hyvästä tunteesta, joka harjoitusravin aikana oli. Eikä poni ollut yhtään pahin matelija ilman kannuksiakaan.

Ongelmia:
Ressun oma aktiivisuuden puute

Parannusta:
löysin harjoitusravissa hyvän tuntuman