Värisuoran täydennys

Sunnuntaina oli kaksipäivästen kisojen jälkimmäinen päivä. Aamu meni esteitä värkätessä ja kuvatessa kavereita. Ehdin vihdoin myös pikaisesti saksia Hempan liehuletin vähän asiallisempaan mittaan. Hempan kanssa hypättiin 85 ja 95 cm. Molemmissa sama rata ja arvosteluna 367.1.

Ratapiirroksen valokuvasta tuli niin kamala suttu että piirsin sen puhtaaksi.
Katsomo alalaidassa.

Kasivitosessa oli kaksi verkkaryhmää ja oltiin jälkimmäisessä. Yritin mennä kisoihin ilman korvahuppua mutta koska Hemppa pomppi heti alkuunsa niin tuli tiukka käsky hommata se päähän. Laura sen meille sitten onneksi viritteli ja vaikutus oli kyllä huomattava. Eipä haitannut enää portaissa tömistely (en ymmärrä miksi niistä pitää lompsia niin kamalalla möykällä)!

Hupun virittelyn takia tuntui että verkkamme jäi vähän turhan lyhyeksi. Hemppa oli pitkä ja hidas sekä nyki ohjia. Yritin taivutella ja tehdä siirtymiä mutta tekemistä oli aika paljon ja tiiviissä tahdissa. Piti ne verkkahypytkin ehtiä tehdä.

©Johanna Vehkalahti

Hypyissä eiliset ongelmat oli läsnä. En osannut istua pienissäkään hypyissä mukana. Jalat heiluivat ja yläkroppa hääräsi omiaan. Yritin usuttaa Hemppaa kunnolla eteen enkä onneksi tyytynyt kelvolliseen. Tultiin pystyä ja okseria jokusen kerran. Ehkä 5 tai 6 hyppyä kun kaikki lasketaan.

Meidän hyppyvuoro oli verkkaryhmän tokana. Laukkaa kunnolla ympäri ja menoksi. Tänään ei löytynyt kunnon rytmiä ja meno oli aika epätasaista. Empimättä kuitenkin mentiin ja vaikka pahimmillaan meno hyytyi kaarteisiin niin yli päästiin. Vääristä laukoista en välittänyt. Ohjat lenteli käsistä useampaankin otteeseen mutta kehuin siinä mennessäni. Ei osuttu puomeihin ja muistin kääntää suunnittelemani oikoreitin. Aikamoisella tuurilla Hemppa tokavikan kyllä hyppäsi. Maalissa suht nopealla nollalla vaikka tyyli olikin kamalaa. Tänään ei arvosteltu tyyliä vaan nopeus riitti kolmanteen sijaan. Kunniakierros mentiin käynnissä kun muilla palkituilla oli uudet kylmät ponit alla.



Seuraavaan verkkaan jäätiin suorilta. Ysiviidessä oli 5 ratsukkoa ja meidän lähtövuoro oli viimeisenä. Verkassa meno ei ollut parantunut edellisestä yhtään. Yhä Hemppa halusi kulkea pitkänä ja nyki ohjia. Taivuttelin edelleen ja yritin saada lyhyemmäksi ja edestä kevyeksi. Pitkillä sivuilla pyysin laukkaa kunnolla eteen ja jos ei pohkeista (ei kannuksia enkä suostunut laittamaan alaspukituksen pelossa) lähtenyt niin napautin raipalla lavalle. Tämä tehosi ja pohjeavut rupesivat menemään läpi. Verkkahypyt olivat alkuun taas kaameita mutta nyt väliin tuli muutama helmi. Viimeinen eli kisakorkeudella tehty hyppy pystylle oli loistava. Samoin 85 cm korkeudella ylitetty okseri.

©Johanna Vehkalahti

Hemppa odotteli päädyssä taas ihan asiallisesti edeltävät 4 ratsukkoa. Oma suunnitelmani oli siinä vaiheessa vielä auki. Lopulta oman vuoron koittaessa oli tullut vasta yksi tuplanolla, jonka aikaa en pystyisi päihittämään. Palkittavia olisi kuitenkin kaksi, joten nolla riittäisi ruusukkeeseen.

©Johanna Vehkalahti

Tämäkin rata alkoi vähän haparoiden. Kakkoselle taidettiin tulla väärässä laukassa. Aikamoinen hissihyppy mutta tajusin sentään sen jälkeen pyytää eteen. Keskivaiheilla oli ihan pitkä sujuva pätkä. Sarjallakin tajusin pyytää eteen. Kakkosvaiheessa ensimmäinen kaarre ei hyytynyt yhtä pahasti. Keskittyminen herpaantui sen verran että unohdin oikoreittini. Tämä taisi kyllä olla ihan hyvä juttu niin saatiin parempi lähestyminen vikalle linjalle. Silti molemmat esteet tuli ihan juureen. Hemppa kuitenkin nosti jalkansa yli ja kuski pysyi kyydissä. Nolla eli palkinnoille, tuuletusta maalilinjan jälkeen.



Kunniakierroksella voittajan perässä laukatessa oli kyllä sangen hyvät tunnelmat. Meidän toinen 95 ja nollille. Tämän perusteella sanoisin kyllä että vielä lisää treeniä ennen isompia esteitä vaikka ei 5 cm pitäisi kyllä pahasti hetkauttaa suuntaan eikä toiseen. Kollegan jälkikommentti oli että laukka kuolee kaarteisiin. Pitää siis huolehtia siitä vielä paremmin.

Videot kuvasi Kaisa ja Iita.

Hemppa ja päivän värisuora.
©Anne