maanantai 7. marraskuuta 2016

Vaakalunta

Maanantaina haaveilin että tunnille tulisi mikä tahansa muu ratsu kuin Dumbo tai Kropek. Toiveeni toteutui ja listassa luki Limoza. Hihkuin ääneen. Näemmä tauko tekee kuskille hyvää. Tamma oli palannut saikultaan (reikä takajalassa) jo viime viikolla takaisin töihin. Ei ollut pöllövirroissa muttei onneksi yhtään niin löysä kuin pahimmillaan. Eteni kyllä kun käski. Apuohjia meillä ei tänään ollut. Ratsukoita tunnilla ehkä 5. Pakkasta -8°C ja lumisadetta vaakasuoraan.

Alkutunnista päästiin kyllä uraa pitkin mutta voltit oikealle olivat jotain superkammottavaa! En saanut tammaa irti uralta, hätäännyksissäni käänsin kaulan mutkalle sisään ja sitten valuttiin epämääräisesti ulos lapa edellä. Tämä toistui ties kuinka monesti ennen kuin sain itseni ja tamman ulkolavan haltuun ja tunnistettavia voltteja.

Tunnilla tehtiin taas liuta ohjattuja siirtymiä. Peruutuksiakin. Ravista käyntiin piti tähdätä puomille niin että ensimmäinen käyntiaskel tuli puomin yli. Haastavaa mutta onnistui lopulta aika hyvin.

Eniten sanomista tuli että kyynärpäät kylkiin. Vaikka ne mielestäni asettelin kylkiin niin ei kelvannut. Enempää ei mennyt. Ehkä ne olisi oikeasti pitänyt sitten sitoa kiinni. Välillä ne toki karkailivatkin, ainakin volteilla.

Laukat nousi tänään ihanan näppärästi. Molemmat aina oikein ja siellä missä pitikin. Laukkaympyrä kääntyi ilman ohjausongelmia ja laukka rullasi ainakin kelvollisesti. Limoza vähän katseli parkkipaikan tapahtumia muttei jännittynyt pahasti. Esteiden kantajat ei häirinneet hommiamme yhtään niin pahasti kuin Dumbon kanssa.

Ongelmia:
keli oli kamala
alkutunnista voltit
kyynärpäät ei pysyneet kyljissä enkä huomannut tätä itse
taluttaessa mateli
sormia paleli alussa

Parannusta:
eteni kun pyysi/komensi
laukat nousi tosi nätisti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora