Sunnuntaina huomasin aamulla märät läikät Hempan molemmissa kyljissä. Vaikka kuinka tarkasti niitä syynäsin niin heppa ei aristanut niitä ja nenäliinalla kuivaamallakin olivat vain likaisen ruskeat. Vähän kuin hepo olisi itse järsinyt kylkeään. Mutta muuta loogista selitystä ei löytynyt kuin että pitkät ja jykevät kannukset olivat ne tehneet. Ope myöntyi sen verran että sain laittaa kannukset nyt osoittamaan niin alas kuin menivät.
Hemppa jumi käynnissä, vastusteli tuntumaa ja teki takapotkuja. Välillä peruuttikin. Minusta tuntui kurjalta että nyt kiusaan kipeää hevosta. Ja vielä kurjemmalta että olen itse kipeyteen syypää. Alkuverkassa käytiin askellajit melko pikaisesti läpi eikä saatu suuremmin kommentteja. En siis saanut hevosta yhtään avuille. Taivutusta ei ollut, vasen pohje ei mennyt läpi, kaasua ei löytynyt. Mahtavaa ruveta tältä pohjalta ratsastamaan kouluradan tehtäviä. Keljutti jo valmiiksi suunnattomasti ja pitkin tuntia piti pidätellä suurta harmistumista sisällä.
Aloitettiin tulemalla keskilinjaa kohti C:tä harjoitusravissa, ei pysähdystä vaan vasemmalle loiva kiemura. Heti aloitus meni mönkään kun vasemmalta ratsu kaatui suorana 90° kulman, ei taipumista. Töks. Käsky kävi tulla uudestaan ja toisesta suunnasta. Hemppa venkoili loivalla kiemuralla taivutuksia vastaan eikä liikkunut kunnolla. Seuraavassa pätkässä jatkettiin pidemmälle ja lopulta tultiin ravissa askeleenpidennystä ja tervehdyksiä lukuunottamatta koko ohjelma osissa. Voltti vasemmalle levähti ekalla yrityksellä liian suureksi. Taidettiin tulla toinenkin loiva kiemura? Käyntisiirtymän unohdin ekalla kerralla tehdä. Käyntiä piti kuljettaa eteen ja pysähdyksessä Hemppa taas liikautti jalkaa taakse kun hellästi korjasin. Tuli sanomista. Myös siitä etten ollut hereillä aloittamassa oman vuoron koittaessa. Seuraavalla kerralla jäin sitten ilman kommentteja kun korjasi vielä edellistä ratsukkoa.
Laukat nousi ok. Lävistäjät suht kelvolliset. Linjauksen kanssa piti olla tarkkana. Laukasta raviin hirveili ehkä pari askelta mutta tasoittui yllättävän nopeasti. I:ssä nousi myötälaukka molemmilla kerroilla. Ravi ei vaan rullannut kunnolla eteen ja hetkittäin Hemppa taisteli tuntumaa vastaan. Vasen pohje ei ollut edelleenkään läpi.
Omaa vuoroa odotellessa yritin työstää lähinnä käyntiä. Suorittavaa piti varoa ja sen lisäksi siellä suhasi kaksi muutakin itsenäisesti tekevää. Silti ainakin kertaalleen onnistuin olemaan aloittavan jaloissa vaikka yritinkin kiihdyttää pois alta. Käynnissä Hemppa vastusteli enkä saanut sitä rennoksi ja hyväksi kuin hetkittäin. Ravissa kevensin että saisin edes vähän vauhtia. Oma harmitus ilmeni suolajäykkyytenä, johon reagoi myös hepo. Lopulta ope käski nojailla taakse kun taisin ruveta käpertymään. Lopputunnista turhauduin ruunan jäkittelyyn ja nappasin muutaman kerran jäkitykseen raipalla lavalle. Sehän auttoi! Eikä hepo sanonut raipasta muuta kuin lopetti änkyilynsä.
Tunnin paras hetki oli ensimmäinen siirtymä laukasta käyntiin. Sain Hempan laukkaamaan lävistäjän yllättävän rauhassa. Ajattelin pysähdystä ja siirryttiin lähes pisteessä ihan muutaman raviaskeleen kautta ja pahasti vetämättä käyntiin. Vau! Tästä hepo palkittiin pitkillä ohjilla vähäksi aikaa. Toinen yritys tuli pahemmin kättä vasten ja ravia tuli lähes kulmaan asti.
Ongelmia:
kannukset tuhoaa hevosen
ratsu vastusteli ja oli hidas
kuskia harmitti käytännössä kaikki
Parannusta:
laukasta käyntiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora