Ei saatukaan privaattituntia vaan kisaponi tuli mukaan loikkimaan. Tilannekin oli hyvin lavastettu kisoiksi kun portaissa kulki ihmisiä ja parvella oli liikettä. Kyllähän se Hemppa niistä vähän loikki. Pysyin kuitenkin kyydissä. Saatiin musiikitkin. Robinin Parasta just nyt sopi taustalle hienosti.
Alkuverkassa hinkuttelin ratsua avuille. Eteen ja taipuisaksi. Vähän hitaasti reagoi pohkeisiin ennen kun lämpeni. Ravissa piti muutaman kerran napauttaa raipalla että heräsi etenemään. Verkkatehtävänä tultiin sekä ravissa että laukassa suunnanvaihtoja minikavaletin yli. Taivuta huolella, laukkaa eteen. Säätele. Meille oikein hyvä tehtävä! Katsomon liikehdintä toi tähänkin vähän omaa lisämaustetta.
Verkkahyppyjä otettiin äskeiselle kakkoselle väärästä suunnasta. Sinne mahtui tähtäämään joko kolmosen ja nelosen välistä, nelosen ja 7a:n välistä tai 7a:n sisäpuolelta ja kaikista näistä tultiin. Kunnolla eteen. Este nousi ministä vajaaseen metriin. Mentiin empimättä yli mutta nyt taas selkäni pääsi hypyissä pyöristymään.
 |
| Loikittiin yhä samaa rataa. |
 |
| Tässä sunnuntain piirros siitä. |
Poni hyppäsi radan ensin. Meille korkeus oli n. 90 jos ei vähän ylikin. Ennen omaa vuoroa ei tehnyt mieli tuijotella korkeuksia kovin tarkkaan. Kolmonen näytti pieneltä eikä ykkönenkään ollut valtava. Sarjan b sen sijaan oli aika iso ja pitkä.
Alku ok, kaarteessa ennen kakkosta laukkaan tuli joku sotku. Yli silti ja linja viidellä. Neloselle kaarre yllättävän ok. Nelonen yli. Vitoselle hyvä tie ja siisti hyppy. Kutonen oli taas radan vaikein ja kolisi alas. Itseltänikään ei siisti suoritus. Kerättiin kuitenkin itsemme ja jatkettiin sarjalle. A ok ja b-osasta kaukaa yli ja taas kävin korkealla ilmassa. Ei kuitenkaan protesteja.
Mukautumisesta tuli yhä sanomista ja saatiin 2-3 -linja pari kertaa sakkona. Harjasta kiinni ja yläkroppaa enemmän hyppyihin. Minä kun yritin ajatella pystyä selkää. Harjasta olisi pitänyt napata vasta viime metreillä mutten osannut. Hyvissä ajoin kiinni. Tiehen tuli sitten vähän mutkaa. Yli päästiin. Kertaalleen mentiin okserista yli ilman toista jalustinta. Onneksi se oli se turvallisen pieni ehkä kasikymppinen, joten ei ongelmia.
En tähän omaan mukautumiseeni ollut kovin tyytyväinen. Pysyin kuitenkin kyydissä ja kaikista mentiin yli. Onneksi huomenna on se turvallinen 85 cm alle ennen meille (mulle) isoa ysivitosta. Kyllä me osataan!
Ongelmia:
katsomon säikkyminen
yksi pudotus
Parannusta:
ei pukkeja
ei kieltoja
kuski pysyi kyydissä
Anne videoi hyppyjämme:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora