JKH-tiimin viimeinen yhteinen maasto

Lauantaina valoisalla tuntien jälkeen lähdettiin Annen ja Kaisan kanssa käyntimaastolenkille. Hemppa tuli tunnilta ja sain valmiiksi lämpimän ratsun. Uhattua lumisadetta ei ollut. Lumi maassa, paikoin silti liukasta alla. Hempalla edessä 4 hokkia per jalka, takaset ilman kenkiä. Pari astetta pakkasta. Softshell-housut oli kuitenkin lämmön kannalta hyvä ratkaisu. Varpaille ja sormille tuli vähän kylmä.

Saatiin johtaa porukkaa. Mentiin lenkki vastakkaiseen suuntaan kuin yleensä, vastapäivään. Mennessä Hemppa raahusti alle 5 km/h mutta puolessa välin löytyi enemmän vauhtia takaisinpäin. Metsässä vähän hätkähteli muttei säikkynyt pahemmin. Jäätynyt vesilätäkkö narinana kavion alla aiheutti stopin ja reunan kautta kiertämisen. Hyvä vaihtoehto.

Tiellä takaisinpäin Hemppa jähmettyi tuijottelemaan. Odotettiin kaverit ja sitten pyynnöstä Hempalla menikin pakki päälle. Sain ohjattua sen verran ettei menty kavereiden päälle. Kevyestä raippauksesta ei reagoinut. Otin sitten uuden juonen käyttöön ja pyysin Hemppaa peruuttamaan. Sen jälkeen lähti eteen mutta Paven rinnalla taas empi. Uusi peruutus ja sen jälkeen päästiin taas eteenpäin. Hepo oli hetken kyllä aika jännittynyt mutta tykkäsin siitä että tilanteesta päästiin suuremmin paineistamatta. Kohdalla haukkuvia koiria taas hätkähteli muttei loikkinut.

Autoja ei tullut vastaan kuin yksi ja sekin vasta lähes tallinpihalla. Ei muita vastaantulijoita. Onneksi.

Taas näyttää talvelta.
©Kaisa

Ongelmia:
hetkittäin jännittynyt ratsu
pakittelu

Parannusta:
kaikesta selvittiin