Vasemmalle kaatumista vastalaukassa

Iltapäivän tunti aloitettiin heti hommilla. Tuntui että ruunalle oli iskenyt tauon aikana kiima, sillä me aloitettiin käynnissä paikallaan potkimisella kun heppa ei tykännyt että pohkeet/kannukset koskivat kylkiin. Vaikka mikään ei ollut aamusta muuttunut ja käytin ihan helliä apuja. Alkutunnin aikana keskusteltiin useamman kerran siitä että onko pakko liikkua eteenpäin vai onko ok jäädä paikalleen potkimaan.

Käynnissä tultiin KN:n tapaan radan poikki ja pysäytettiin keskelle. Unohdin heti alkuun lyhentää käyntiä ennen siirtymistä. Yhä tuli pidätteistä vähän huonosti takaisin. Pysähdykset tuli mihin pitikin ja nyt sain luvan yrittää kevyesti saada Hemppaa pyöreäksi seistessä. Osasin aika hyvin eikä taidettu kuin kerran liikahtaa pari aavistusta taakse. Näitä olisi pitänyt toistaa enemmänkin.

Ravissa ei taidettu tehdä mitään kummallista. Vauhtia löytyi riittävästi ja tuntumasta neuvoteltiin pari kertaa.

Vastalaukan kuvio oli vähän tällainen.
Raville otettiin ennen viimeistä käännöstä lyhyelle sivulle.

Sitten tultiin vastalaukkatehtävä. Lyhyeltä sivulta käännettiin myötälaukassa lamppurivin alle eli jäätiin reilusti pitkän sivun sisäpuolelle. Mentiin hetki suoraan, sitten käännettiin lävistäjälle eli myötälaukan suuntaan ja symmetrisesti vastalaukalla vastaavan lamppurivin alle reilusti ennen seinää. Hetki suoraan ja raville. Vastalaukkakaarteessa piti olla melko irti sisäohjasta. Vasen laukka meni muuten ok mutta laukasta raviinsiirtymät tuli pahasti kättä vasten. Yksi suuri ongelma oli siinä, että kuskilla oli niin paljon mietittävää kaikessa kääntämisessä, suoruudessa ja aktivoinnissa että ravin valmistelu oli erittäin puolivillaista. Ja ravin paikka tuli aina todella äkkiä vastaan. Lopulta piti ottaa vähän seis ja peruutella sekä nostaa vastalaukka uralle. Päätyi kuitenkin kelvolliseen.

Oikea kierros oli vaikeampi enkä saanut laukkaa kunnolla rullaamaan. Lopulta volttailu alle kiellettiin eikä siitä juuri apua tuntunut olevankaan. Lyhyitä askelia, oma paino oikealle, oikein reilusti. Hemppa halusi silti kaatua vasempaan. Rupesi pudottelemaan raville ja vaihtamaan. Vauhti ei auttanut tähän ongelmaan. Lopulta päädyttiin omaan höykytykseen kun muille riitti. Olin vain tyytyväinen. Vikalla kierroksella jatkettiin tehtävän jälkeen vielä myötälaukassa uralle. Parani sen verran että Hemppa armahdettiin siihen eikä otettu enää loppuravejakaan.

Muiden ravatessa käveltiin pitkin ohjin ja Hemppa ohjautui ihanan hyvin ja helposti. Tuntikaverilta tuli kommentti että vastalaukassa Hemppa oli oikeasti lyhentynyt ja kantanut itsensä hyvin. Itse en moisia ehtinyt huomata saati ajatella. Hiki hepalle tuli tästäkin tunnista. Mutta niin tuli kuskillekin. Tällä tunnilla selvästi keskityttiin hevoseen eikä kuskiin. Mutta ihan virkistävää näinkin. Koko ratsukkoahan tässä on tarkoitus kehittää.

Ongelmia:
paljon enemmän vastustelua kuin aamulla
kaatui yhä vasemmalle

Parannusta:
ravissa ja laukassa oli hyviä kevyitä pätkiä
vastalaukat onnistui lopulta