Estematkustaja

Maanantain estetunnille sain yllättäen Jussin. Ratsukoita tunnille tuli 4. Esteitä oli parkkiksen puolen sivulla okseri, molemmilla lävistäjillä n. 6 askeleen suhteutetut. Eli aika ahdasta kulmissa. Keli oli yhä n. -6°C ja välillä satoi lunta. Kenttää yritettiin suolata esteiden ympäriltä mutten huomannut suurempaa vaikutusta. Kentän muhkuraisuus paljastui itselleni kunnolla vasta kun purettiin esteitä.

En ehtinyt yhtään ottaa Jussiin tuntumaa käynnissä ohjat kädessä kun käskettiin jo raville. Ei taipunut mihinkään. Volttailu ei juuri auttanut eikä sitä suositeltu tekemään. Otin omin lupineni hetkeksi käyntiin mutta siitä tuli huutia. Ravissa taas hommasta ei tullut hyvää. En saanut juonesta kiinni millaista tuntumaa Jussi kaipasi. Pidin kuulemma liikaa ulko-ohjasta ettei ruuna päässyt kulmissa taipumaan. Tämän jälkeen en sitten uskaltanut pitää oikein mitään tuntumaa mistään. Kulmissa tuntui siltä että kaaduttiin sisään. Vauhti oli onneksi sangen maltillinen.

Hypyt aloitettiin ennen laukkoja. Ravissa pikkupystylle. Ekalla löysähköllä ja hitaalla lähestymisellä otettiin puomi mutta se taisi olla tunnin ainoa. Ei jatkossakaan menty erityisen reippaasti, yli silti. Kevyessä istunnassa oli helpompaa. Lopulta taidettiin tulla tätä laukassakin. Hassu keinuttava laukka, joka ei tuntunut enää laukalta lainkaan. Kevyt istunta ihan suosiolla. Hypyissä tajusin sentään antaa kunnolla ohjaa.

Tänään tultiin kaksi eri versiota radasta, molemmat kahteen kertaan. Ekassa okseri, marimekkolinja kahdesti, jälkimmäisellä kerralla oikealle ja toinen linja. Toisella radalla okserin jälkeen tultiin tyhjä linja kohti valoa, vasemmalle ja toinen linja.

Alkuun käännösten kanssa oli vähän haparointia. Osuttiin silti esteille. Kaarteet vähän hirvitti kun oli liukkaan tuntuista. Jussi ei taipunut laukassa rahtuakaan enkä kyllä muistanut sitä radoilla ajatellakaan. Vauhti oli edelleen maltillinen. Open mukaan meidän meno parani kierros kierrokselta. Itse en huomannut suurempia eroja. Ponnistuspaikat oli vähän mitä sattuu. En juuri tehnyt muuta kuin matkustin ja ohjasin esteille. Enempää ei vaadittukaan. Tosin olisi pitänyt kuulemma osata ajatella itse. Esteet oli ehkä kasikymppiä, ei huolettanut korkeuden vaan kulmien takia.

Omaa vuoroa odotellessa pyörittelin käynnissä kaaria molempiin suuntiin, yritin runnoa sisäpohjetta läpi ja ylitaivutin roimasti. Oikeaan Jussi myötäsi jotenkuten, vasemmalle ei oikeastaan yhtään.

Lopuksi tultiin vielä okseria ja se nousi. En osannut yhtään säätää ponnistuspaikkoja vaan tultiin vaan. Edelleen pikemminkin vähän rauhassa kuin reippaasti. Välillä loikattiin ihan superkaukaa, onneksi kuitenkin molemmat yhdessä. Toisinaan satuttiin lähemmäskin muttei itselläni ollut niihin juuri sananvaltaa ja vaikka olisi ollutkin niin en pahemmin puuttunut.

Loppuverkassa haaveilin rennosta ratsusta. Pieleen meni eikä Jussi taipunut ravissa edelleenkään. Yhä piti mennä uraa pitkin eikä tehdä voltteja. Vasen kierros ja ravi eli kaikki vaikeimman kautta. Yhä kuulemma pidin liian tiukasti ulkoa. Itselläni ei ollut oikein hajuja miten lähteä parantamaan tilannetta näistä lähtökohdista. Muutamassa kierroksessa ei tapahtunut muutosta mihinkään. Lopulta ope komensi ratsunvaihdon. Minä päädyin kävelemään loppukäyntejä Limozan kanssa. En ollut tähän kovin tyytyväinen. Mieluusti olisin hoitanut hommat Jussin kanssa itse loppuun asti.

Eipä Jussi näyttänyt stunttikuskilla yhtään sen paremmalta. Sai vielä raipankin avuksi. Mutta sama juttu että ravia, vasen kierros eikä saanut tehdä voltteja. Lopulta käynnissä vähän parani. Mutta vasta pitkillä ohjilla Jussi näytti rennolta. Voi kun oppisi ratsastamaan sen rennoksi!

Limoza oli aavistuksen hidas mutta muuten lompsi kuuliaisesti menemään.

Ongelmia:
en saanut taipumaan kunnolla
ei rentoutunut tuntumalle
ponnistuspaikat oli välillä liian kaukana
en saanut loppuverkata itse loppuun asti

Parannusta:
kaikesta empimättä yli
vain yksi pudotus päivän ekalle hypylle