keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Valkoisten puomien pahuus


Keskiviikon jälkimmäinen tunti oli suunnitelmien mukaan kavaletteja. Heppatoivelistaan olin laittanut muistaakseni että säpäkkä tamma. Ajattelin ettei hirmuisesti haittaisi vaikka tulisi joku muukin ratsu kuin Robinetta (jonka lempinimeksi puhekielessämme vakiintui Rotta). Mutta sepä listassa luki. Iltapäivän tunnit oli poikkeuksellisesti eri järjestyksessä, joten mentiin vasta 15.30. Opena oli ekaa kertaa Saana.

Tänään hepo oli tallissa epätavallisen kiltti. Harjatessa ei tehnyt mitään. Suojia laittaessa heilutti vain toista takasta vähän ja komentamisella lopetti senkin. Satulavyön kiristyksessä venytti kaulaa pitkäksi eteen ja irvisteli. Mutta tämän jälkeen kuiskailin hepan rennoksi ja oli ihan aloillaan rapsuteltavana.

Tunti oltiin taas viereisessä maneesissa eli Ypäjä-hallissa. Alkuun säädin jalustimien kanssa, vasen oli huimasti pidempi. Katottiin kyllä edellistä tuntia mutta väärää ryhmää, joten oman ryhmän tehtävät oli vieraita. Alkuun ratsastettiin käynnistä seis. Sitten tehtiin tehtävää, jossa oli pohkeenväistö uralta sisään ja takas. Väisti paremmin vasemmalle. Mutta ope sattui katsomaan aina kun meni päin honkia. Korjausehdotuksia olikin sitten vaikka kuinka. Kantapäät alas, etene, selkään enemmän notkoa, kyynärkulma ja taisi käsissä olla muutakin vikaa. Tässä vaiheessa oli jo semmonen olo ettei mene ihan putkeen.

Tehtävässä mentiin myös ravipuomit ympyrällä. Ekalla kerralla en tosiaan tajunnut että valkoiset puomit pelottaa heppaa vaikka olin kuullut juttuja että kielsi valkoiselle kavaletille jo maanantaina. Eipä sitten päästy maapuomistakaan yli! Enkä uskaltanut raipata kun pelkäsin että hepo hermostuu eikä mene enää mitään. Antauduttiin sit open talutukseen. Ensin yksi maapuomi, sitten toinen toiseen suuntaan. Tän jälkeen päästiinkin jo kaikki 3 ravissa, aika isoilla askelilla tosin. Pitkällä sivulla oltiin kevyessä istunnassa ja toisessa päässä oli kans puomit.

Verkkatehtävinä mentiin myös pientä kavalettia, laukannostoja ja lisää ravipuomeja. Lopulta laukkapuomejakin. Enkä osannut ratsastaa keskeltä vaan liirattiin sisään. Sitten tultiin ympyrällä kolmen porukoissa. Enkä ollut taas tarpeeksi hereillä ja Robi tyssäsi kavaletin eteen. Nyt en ollut enää kovin hempeä vaan pienen pohkeilla koputtelun ja empimisen jälkeen napautin raipalla. Ja yli päästiin. Hepalle taputukset. Ympyrät meni ihan ok mutta välillä meno vähän kiihtyi. Ei saa mennä villiksi sanoi ope ja ite ihmettelin hepan reippautta.

Sitten tultiin yksitellen ravipuomit, laukanvaihto kavaletilla, laukkapuomit ja toinen vaihto. Kaksi kierrosta, kumpikin suunta. Ja kummassakin kierroksessa eka vaihto epäonnistui. Vauhti hyytyi enkä kuulemma tiedottanut tarpeeksi hyvin. Tehtävän ajaksi unohdin autuaasti mitä hetkeä aiemmin puhuttiin avuista ja uuden sisäpohkeen läpi runnomisesta jo kaarteessa. Jälkimmäinen vaihto kuitenkin onnistui. Onneksi saatiin lopuksi tulla kavalettia kahdeksikolla kaksi kerrallaan (kuten ehdotin). Meille riitti yksi kierros ja saatiin heti putkeen kummatkin vaihdot onnistumaan. Tämä lohdutti omaa mielialaa kovasti. Tähän mennessä kun itestä tuntui että oli mennyt aivan katastrofaalisen huonosti.

Lopuksi ravattiin vielä koko porukka isolla pääty-ympyrällä yhden ravipuomin yli. Robi katsoi puomeja edelleen ja alkuun loikkasi maapuomilta joka kerta laukalle. Sitten päätin että mehän pysytään ravissa ja tajusin myödätä vähemmän. Sillä onnistui. Säädeltiin ravia pienestä normaaliin. Onnistui suht ok. Välillä yritin vähän nyplätä hepoa pyöreäksi siinä onnistumatta. Mutta kun pidin kädet paikallaan niin hepo pyöristyi hetkittäin ihan omia aikojaan. En tiedä mitä tein oikein mutta tämä ei toiminut tahdonvoimalla. Lopuksi päästiin jo puominkin yli ihan normaalilla raviaskeleella.

Loppukäyntien aikana saatiin opelta vielä henkilökohtaista palautetta. Arvasin ihan oikein ettei tämmösen jälkeen tullut sitä kolmatta hehkutusta siitä kuinka ihanasti meillä meni. Lähinnä avauduin peloistani lähteä Robinetalla tämän jälkeen leirikisoihin. Mutta siellä saa kuulemma ratsastaa radan joka tapauksessa loppuun. Eipä juuri lohduta.

Ongelmia:
valkoset puomit pelottaa heppaa kovasti
kuski hortoili omiaan

Parannusta:
laukat vaihtui lopuksi hyvin
lopputunnista parani hyvin


Pätkiä kavalettitunnilta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora