Haimi-hallissa estetunti

Estetunnille toivoin säpäkkää ratsua ja sain Annen nimikkohepan Robinetan. Tallissa oli häijympi kuin muut. Nämä siis hoidetaan sidottuina, joten uhkailuksi jäi. Suojia laitellessa nosteli jalkojaan. Kuolaimiksi vaihdettiin pessoat, martingaalit ja este(vatsa)panssari.

Tallikurkkimista.

Illalla ja yöllä satoi niin paljon että kenttä oli kuulemma turhan märkä. Suunnattiin sitten Haimi-halliin. Tytsyjen eiliset toiveet sydänesteen hyppäämisestä toteutui. Alkuverkka mentiin aika itsenäisesti, ravissa tein temponmuutoksia. Vähän tuntui kaatuvan sisäpohkeen päälle mutta käynnissä kuitenkin väisti hyvin. Sitten tultiin kolmikaarista ravissa kevyessä istunnassa, pari puomia matkan varrella. Pitkä sivu laukassa kevyessä istunnassa. Alkuverkan jälkeen oli olo että tämä on näistä kolmesta tähänastisesta ratsusta täällä mulle parhaiten käteen sopiva.

Sitten alotettiin linjalla, jossa välit oli 15 metriä. Alkuun oli puomi, pysty ja puomi. Tultiin alkuun 4 laukalla. Kun puomit sit nousi pystyiksi niin tultiin kolmella. Edelleen sai tulla suht hallinnassa eikä lentämällä. Suuntaa vaihdettiin vetosuuntaan eli kohti avointa päätyä. Arvelin että käy vielä ahtaammaksi mutta osasin edelleen ratsastaa ja saatiin oikeat laukkamäärät.

Tämän jälkeen tultiin pikkurata. Okseri, sydänportti ja linja. Oikeassa kierroksessa alotettiin ja portilla piti vaihtua laukka. Ekalla kierroksella estekorkeus oli maltillinen, jotain 60 ehkä. Eka hyppy okserille oli kamala. Askel ei osunut yhtään enkä ollut hypyssä mukana. Robi päätti hypätä läheltä. Olin onneksi sen verran kartalla että pysyin mukana ja osasin löysätä ohjiakin. Eipä muuta kuin hepan taputus,  pikainen itsensä kasaaminen, laukan kontrollointi ja sujuva jatko kohti seuraavaa. Pitkä tie portille. Siihenkään ei ihan täydellistä hyppyä tullut mutta yli päästiin. Eikä heppa estettä kyttäillytkään. Kolmen suora meni onneksi siististi. Ite en ollut suoritukseen kovin tyytyväinen mutta ope kehui kovasti. Sanoi että ei se yksi huono hyppy haittaa vaan se että miten siitä kasaa itsensä ja jatkaa ja siitä kuulemma selviydyttiin erinomaisesti.

Tultiin vielä toinen kierros. Estekorkeus oli nyt lähempänä kasikymppiä, oisko 75 ollut meille. Okseri meni paremmin mutta hyppyihin jäi edelleen pientä viilattavaa. Ei siis ihan täydellisesti. Hitusen kalvoi tässä vaiheessa kuskia myös se että osalle nostettiin vielä 5 cm. Ope kertoi tunnin lopuksi syyksi että tamma osaa olla välillä aikamoinen herkkis ja kun vetää herneet nokkaan niin sit menee asiat hankaliksi. Mutta kehui ja ylisti meidän menoa tosi paljon. Erittäin harvoin Robinettaa kuulemma näkee näin rentona ja rauhallisena. Meillä synkkaa. Ja mun mielestäni tamma oli tosi kiva ratsastaa. Kuuliainen, liikkui omalla moottorilla sekä ihanan hötkyilemätön. Paluumatkalla tallille otti pienen sivuhötkähdyksen maastossa kun tultiin letkan vikoina. Muttei tosiaan mitään pahaa. Tykkäsin!

Ja plussaa siitä että nyt oltiin ratsailla reilu puolitoista tuntia, joten ehdittiin siirtymien lisäksi myös hypätä. Haimille meni n. 10 min/suunta käynnissä.

Ongelmia:
kertaalleen laukka vaihtui linjalla vääräksi mutta hepo korjasi itse kaarteessa

Parannusta:
omaan käteen sopiva ratsu
ihanan kyttäilemätön
lähti pohkeesta eteen ja kuunteli pidätteet

Iltapäivän tunnin aiheena on maasto tai este. Osa ryhmistä maastoilee nyt, osa huomenna aamusta. Laitoin toivelistaan että esteille säpäkkä, maastoon pieni ja nopea.



Estetunnin alkuverkkaa jättimäisessä Haimi-hallissa.