Pahan mielen tunti

Tänään aamutunnin teemana oli pohkeenväistöt. Sain Sampan, joka meni jo yhden tunnin alle. Etukäteen sain kuulla ratsusta että on tosi herkkä suusta. Samppa liikkui edellisellä tunnilla kivan näkösesti.

Korkautta hepalla oli aavistus enemmän kuin mistä tykkään. Lähempänä 170 cm jos ei jopa vähän ylikin. Rautias ruuna, alle 10v. Alkutunti meni aika kivasti, vasemmassa kierroksessa käyntiä ja ravia. Pääty-ympyröillä höystettynä. Huomasin toki että jos jään kuuntelemaan mitä ope puhuu mulle niin en osaa keskittyä samalla enää muuhun liikenteeseen ja kiilaan ympyrältä muiden eteen. Ja edelleen tuli sanomista pääty-ympyrän tieni ratsastamisesta. Näyttää kuulemma siltä että menisin huonosti kulmaan. Yritin sitten ratsastaa ympyräni salmiakkikuviolla. Jäin hyvin hämmentyneeksi tuosta.

Ravin aktiivisuudesta tuli muutaman kerran sanomista. Alkutunnista liikkui oikein kivasti. Ympyröiden sisään piti tehdä voltit harjoitusravissa. Yritin kahdesti ja koska meni hyvin pitkälti päin honkia niin tunnustan luovuttaneeni. Hepo kaatui sisälle, kiiruhti eikä taipunut kunnolla.

Oikea kierros oli tuskainen. En saanut Samppaa ulko-ohjan tuelle vaikka yritin mitä. Sisäohjasta ottamalla sain sen asettumaan (ope käski kattoa peilistä kun en ite uskonut että asettui), mutta ulko-ohjalle en tukea saanut. Kun yritin ottaa ulkoa paremman tuntuman, hepo vain vippasi turpansa ulos. Yritin käyttää pohkeita ja ratsastaa paremmin eteen mutta ei vaikutusta. Olisin kaivannut tähän vähän apuja. Sen sijaan palaute tuli sen verran tiukassa muodossa että pikemminkin keljuunnuin siitä. Jo toisen kerran tunnin aikana olin open kanssa ihan eri mieltä.

Oikeaan kierrokseen tehtiin käyntiväistöjä viimeisten 10 minuutin aikana. Väistöt meni tosi helposti, en tehnyt oikeastaan mitään. Mutta ulko-ohjan tuki oli edelleen olematon. Tämä oli kuulemma semmonen tehtävä, jossa se tuki saattaisi löytyä. Lopputunnista hepo rupesi tulkkaamaan pohkeeni raviavuiksi ja nosteli ravia.

Väistöjen jälkeen halusin testata että kääntyykö se hevosen pää yhtään sinne oikealle ja ylitaivutin hetkeksi. Omasta mielestäni siinä ei ollut mitään pahaa. Sain kuitenkin omasta mielestäni turhan kärkästä palautetta, suolapatsaannuin selässä ja hepo rupesi nykimään ohjia sekä viskomaan päätään. En saanut ohjia pidettyä käynnissä enää tuntumalla ilman päänviskelyä. Onneksi tunti loppui siihen niin sain vaan luovuttaa ja antaa pitkät ohjat.

Tähän tuntiin en ollut tyytyväinen. Oli toki hyviäkin hetkiä ja ope sanoi että ratsastus koostuu niistä hetkistä. Mutta harmitteluni ulko-ohjasta poiki vastauksen että maailma ei ole täydellinen, emme me eikä hevoset. Itseäni keljutti ihan hirmuisesti. Tässä vaiheessa pahiten se, että miksi suhtaudun itseeni niin tiukkapipoisen vakavasti. Ei tämä ole niin vakavaa eikä aina voi onnistua. Tämän sisäistämiseen meni pari tuntia että harmitus laski. Hepassa ei vikaa ollut. Hienosti peilasi kuskin ketutuksia päänviskonnalla. Mutta enpä kyllä ihastunut tähänkään ratsuun.

Ongelmia:
herkkänahkainen kuski
oikeassa kierroksessa ulko-ohjan tuki
en saanut omasta mielestäni tarpeeksi apua ongelmani ratkaisuun
etupainoisuudesta tuli hetkittäin sanomista
sanomista tuli aiheettomasti mielestäni myös teistä, välillä en olisi voinut tehdä toisin

Parannusta:
Samppa väisti tosi helposti
vasen kierros oli aika kiva


Videoista kiitos Helmille.