keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Pohkeiden käytön harjottelua maastossa


Keskiviikkona mentiin aamutunnilla maastoon. Heppatoiveeni oli pieni ja nopea. Sain Oonikan, säkä 156 cm, sh-tamma. Tallissa sain tästäkin hepasta kaivettua sen sisäisen lohikäärmeen esiin. Äkäili hoidettaessa. Sitten tuli taas ilmotus että pitää olla jo kymmentä vaille valmiina. Ehdin silti vaikka vähän mutisinkin että ois kiva kuulla tämmöset vähän aikasemmin.

Oonika oli ehdottomasti porukan hankalin kuvattava.
Ei malttanut olla hetkeäkään paikallaan.


Pihalle kaartoon ja kyytiin. Oonika jatkoi ärsyttävänä olemista. Hyöri ympäriinsä, ei ollut aloillaan ja nyki ohjia. Onneksi rauhottui kun lähdettiin liikkeelle. Uhmasin keliä ja lähdin t-paidalla (ja turvaliivillä). Vaatetus osottautui erittäin sopivaksi kelin ollessa puolipilvinen hitusen vajaa parikymmentä, arvelen. Turvaväli edellä menevään ei aina ihan säilynyt mutta hepo kuunteli istuntaa hyvin. Ohjista vetäminen ei niinkään auttanut.

Alkuun käyntiä. Sitten ravi- ja laukkapätkiä. Gps sanoo maksiminopeudeksi 36 km/h. Ei kyllä tuntunut niin reippaalta. Oonika nosti laukat hyvin (vaikka taisi mennä aina oikeaa laukkaa) ja oli rauhallinen. Ite piti väistellä edellä menevistä lentäviä kiviä ja katse oli välillä tiukasti sivulle. Käytiin katsomassa ravirata ja derbykenttä. Löytyipä sieltä yksi matala lammikkokin (vesieste), josta mentiin läpi. Ensin käynnissä, sit ravilla ja lopulta yksitellen laukassa. Ekalla laukkakerralla tiputti välillä raviin. Seuraavalla kerralla usvatin kunnolla.

Paluumatka tultiin käynnissä. Haimilta kierrettiin toista kautta takas ja matkalla ylitettiin joku joen tapanen, pieni silta sekä tultiin semijyrkkä alamäki.

Ihan ok maasto. Opin vähän tämän hepan säätimiä. Kun tuntui edestä raskaalta niin tajusin että oon käyttänyt liian vähän pohkeita. Sain sitten edestä kevenemäänkin. Paluumatkalla tosin veti välillä turhan matalaksi ja raskaaksi edestä. Kovin tarkkaan en voi hepan muodosta sanoa, sillä harja oli aikamoinen töhö kaksin puolin kaulaa.

Selässä oltiin taas hitusen reilu tunti. Hepalle plussat että tunnin jälkeen osasi käyttäytyä paljon kivemmin. Pesarilla oli nätisti.

Ongelmia:
ennen tuntia äkänen karsinassa
hyöri kaarrossa

Parannusta:
oli tolkusti maastossa
kuunteli pidätteitä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora