Elli, luottoratsu maastoesteillä

Keskiviikkona pääsin vihdoin maastoesteille. Kuvittelin todellakin että niitä olisi hypätty myös viime viikolla Ypäjällä. Ratsukseni sain Ellin. Toivoin että se liikkuisi paremmin kuin maanantaina. Tämä oli siis toivottu privatunti, ratsukoita oli 3 ja tunnin piti perjantaiope. Kelinä oli aurinkoinen +18 eikä onneksi ötökät kiusanneet.

Verkkalenkki vedettiin keulilla. Elli oli sangen nahkea liikkumaan ja sai hoputella pohkeilla ja naputella raipalla. Laukkakin oli pikemminkin hidasta kuin lennokasta. Sai ratsastaa eteen. Ja ylipitkä harja haittasi elämää, raipankäytön jälkeen en meinannut löytää ohjia takaisin käteen harjapehkon joukosta.

Alotettiin heti tehtävillä. Tultiin useampi este kerrallaan putkeen. Nyt hyppäsin myös ekaa kertaa A:n muotoista isoa ruskeaa, jossa on risuja päällä. Korkeuttakin varmaan 80 cm. Lammelta kohti muita esteitä. Ekalla kerralla Elli meinasi pysähtyä mutta hyppäsi kuitenkin. Perään tukkipino ja tultiinkohan vielä joku muukin. Tokalla kerralla Elli oli vähän paremmin menossa mutta edelleen hyppäsi vinoon. Multa irtosi jalustin. Yritin saada vauhdissa takas muttei onnistunut. Mentiin sitten seuraava este yhdellä jalustimella. Sain vielä sakkokierroksen ja nyt osasin pitää Elli paremmin suorana hyppyyn asti. Mutta silti lähti vinoon heti hypyn jälkeen. Enkä edes huomannut, noloa.

Hypeltiin aika paljon mutta Elli ei kieltänyt kertaakaan. Muutenkin oli hirmu tolkku. Ei keittänyt mistään eikä haitannut jäädä yksin. Loppua kohti rupesi vähän kiihtymään ja päästiin turhasta tahmeudesta. Mutta meni niin varmasti että ehdin keskittyä itseeni. Kantapäät ei edelleenkään pysy alhaalla. Ope väitti että pudotin jalustimen kahdesti, itse en muista kuin yhden kerran.

Mutta kivaa oli!

Ongelmia:
ei oikein säätynyt pohkeista
hyppäsi vinoon

Parannusta:
kaikesta kieltämättä ja kopsumatta yli
vauhti oli hallittavissa


Anne videoi meidän hyppyjä.