Kurvailua kavaleteilla

Tiistaina oli puomitunnin vuoro. Ratsukseni sain Senjan, joka oli aiemmin tehnyt yhden tunnin. En siis saanut valmiina olevaa ratsua vaikka sellaisesta haaveilin. Estesatulan karvaromaani oli kadonnut ja irroitin sen siis koulusatulasta. Ratsukoita tuli tunnille yllättäen vain 4.

Viimeksi Senjan turpa oli kummallisen kylmä, nyt etujalat tuntuivat poikkeuksellisen kylmiltä sääristä ja polvista.

Kelinä pimeä ja pilvinen +11°C, myöhemmin rupesi satamaan vettä.

Maneesissa yllätyin kun puomien lisäksi tarjolle tuli kavaletteja. Eihän minulla ollut turvaliiviäkään mukana. Haaveilin laukansäätelystä, suoruusnillityksestä ja taivuttamisista. Sen sijaan tultiin tehtävärataa kavaleteilla.

Alkuun verkattiin taas itsenäisesti. Nyt vaihdon sijasta pyysin vastalaukkaa. Parin askeleen jälkeen rikkoi raville. Nostin siitä myötälaukan. Oli aika innoissaan menossa. Kieltä en saanut pysymään suussa oikein millään. Selkään tuntui vinommalta kuin miltä peileistä näytti. Lopuksi käynnissä tein vähän väistöjä ja taivutin.

Ensimmäiseksi taidettiin tulla lävistäjällä oleva suunnanvaihtokavaletti. Edessä ja takana oli maapuomit. Oikeasta vasempaan laukkaan. En ole ihan varma tuliko vaihtoa kavaletilla kertaakaan. Mutta sangen pian sen jälkeen ainakin. Tultiin jokunen kerta ja vikalla kerralla käänsin reilusti vasemmalle jotta vaihto tulisi.

Sen jälkeen tultiin sama alku, perään pääty-ympyrällä puomi-kavaletti-puomi (2 laukkaa väleihin) ja lopuksi keskilinjalla olleet kavaletit vähän kolmikaarisen kaaren tapaan. Me tehtiin tiukahko kaari ja väliin tuli 5 askelta.

Seuraavalla kierroksella perään lisättiin keskimmäinen kavaletti uudestaan (eli vaihdettiin suunta), sitten pääty-ympyrä toiseen suuntaan, lävistäjän suunnanvaihtokavaletti ja päädystä vielä kavaletit takaisinpäin.

Meillä oli eniten ongelmia vasemman kierroksen pääty-ympyrällä. Senja karkasi salakavalasti lapa edellä ulos reitiltä. Välillä sain estettyä. Hypyissä ainakin livahti.

Kysyin tullaanko kavaletit este- vai kenttätyyliin. Sai kuulemma tulla kuten tahtoi. Valitsin kenttätyylin ja tulin ne aika vinosti neljällä. Muut tulivat enimmäkseen kuudella.

Lopuksi kavaletit nousivat yläasentoonsa. Mitäköhän ne olisivat, 65 cm? Tultiin ihan näppärä kierros. Eka 4 askelta kavalettien väliin oli jopa ahdas. Jälkimmäisen yritin tykittää kolmella muttei venynyt ja jälkimmäinen putosi. Ope kommentoi jotakin että tärkeintä on ratsastus esteiden välissä.

Tämä oli enempi hauskanpitotunti. Olisin kaivannut paljon enemmän kommentteja suoruudesta ja tasapainottamisesta. Nyt lähinnä vain suhailtiin menemään. Jälkikäteen pohdin että olisi kannattanut suhailla myös tiukempia käännöksiä ajatuksella. Se ajattelu vähän unohtui. Olisin mieluusti mennyt pääty-ympyrää pelkillä puomeillakin. Nyt tehtiin vain loppuravit perään.

Ensimmäinen loppuverkan kommentti oli että hevonen pyöreämmäksi. Kummasti aina unohdan sen. Mutta pyöristyihän Senja kun ratsasti. Nyt piti himmailla liikaa innostusta aika paljonkin pois. Sitten sai pyöritellä ja taivutella. Mutta yhä kieli pilkotti suusta ja häiritsi kuskia. Tulkitsen kielen näkymisen merkiksi siitä että teen jotakin väärin. Yleensä kieli menee pitkällä ohjalla takaisin suuhun. Nyt ei tehnyt sitäkään vaan taluttaessakin pilkotti. Sain sen kuitenkin lopulta houkuteltua takaisin suuhun.

Ongelmia:
olisin kaivannut tarkempaa puuttumista esim. suoruuteen
kieli oli ulkona lähes koko tunnin
yksi pudotus

Parannusta:
vain 4 ratsukkoa
Senja hyppäsi empimättä kaiken, myös vinosta