torstai 3. syyskuuta 2020

Avautuva kukkanen yksityistunnilla

Torstaina iltapäivästä oli vihdoin ensimmäinen kouluyksäri Äimiskällä, Jaanan pitämänä tietysti. Hepankin arvasin oikein, sain jatkaa Lissulla kolmatta päivää putkeen. Heppa oli sisällä ja suht puhdas. Välissä kävin vähän pööpöilemässä ulkona etten olisi ihan liian aikaisin valmiina. Maneesi olikin tyhjä eikä siellä ollut mitään katseltavaa.

Mentiin maneesiin kun tuntilaiset jäivät pihalle. Aurinkoinen lähes +20°C. Syksyn ehkä viimeinen lämmin päivä.

Alkukäynneissä kokeilin miten saan Lissun pysähtymään istunnalla. Vähän heikosti. Juuri sen pidemmälle en ehtinyt kun ope tuli. Ravailin ympyröitä ja lopuksi otin laukat molempiin suuntiin. Vähän hitaasti tajusin hallissa olevat peilit ja suoruuden tarkkailun niistä. Toiseen suuntaan oli laukassa suora, olikohan vasen kierros? Unohdin näemmä nopeasti. Otin vielä pätkän oikeaa laukkaa mutta kulmapeili oli sumuisempi ja siitä näki huonommin.

Open kanssa aloitettiin samoin tekemällä muutamat siirtymät istunnalla. Ihan ok. Sitten tehtiin käynnissä suoristusta sekä "rekkakulmia". Eli kääntämällä melko suoralla hevosella etujalat kulman ympäri. Kolme askelta. Käynti piti muistaa myös koota. Myöhemmin lisättiin myös asetusta menosuuntaan. Koko takaosakäännöksessä (180°) askeleita tulee 6. Oma vastaukseni oli 6 - 7. Tästä taisi olla puhetta joskus muinoin Aaltiksella Tuulin tunnilla.

Välillä meinasi olla pientä luikertelua heti käännöksen jälkeen. Piti myös käyttää sisäjalkaa käännöksessä aktivoimaan käyntiä. Se tuntui itselleni jotenkin epäluonnolliselta. Parani kuitenkin. Välillä tein hyviä käännöksiä enkä oikein tajunnut että mitä tein toisin. Ihan alkuun Lissu oli välillä vähän hidas, silloin taas tovin kaipasin kannuksia tai raippaa.

Ravissa sama juttu. Alkuhitailun jälkeen tamma heräsi. Taas piti muistaa koota ravia käännöksiin. Muistettavaa oli aika paljon. Käännöksen jälkeen piti ratsastaa myös eteen. Ope puhui että ole kuin lumpeenkukka (vai lootus) ja avaa jalat sivuille. Lissu kulki kivan tasaisesti. Peileistä näytti oikein nätiltä. Suoristushommia taidettiin tehdä taas jo ravissa. Oikeassa kierroksessa ei saanut päästää lapaa pullahtamaan ulos tai koko hummaa kaatumaan sisälle.

Laukassa keskityttiin enemmän suoruuteen. Ei saanut vyöryä ja kulmat piti yhä askeltaa vähän kootummin. Taas unohdin katsoa peilejä. Vasemmassa laukassa piti taivuttaa reilusti ulos. Lissun mielestä oli hankalaa.

Vasemman laukan lomassa käytettiin käynnissä parantamassa asentoa. Takaosa sisään, lapoja ulos. Asetus piti ehkä ensin käyttää ulkona. Itselleni oli helpompi ajatella sulkua. Tästä asennosta nostettiin laukka. Pari kertaa tehtiin vielä siirtymät ees ja taas. Laukassa ei saanut lähteä vyörymään. Raviin piti siirtää istunnalla ja sitten vain istua, koska heti siirtymän jälkeen on parhaat raviaskeleet. Sitähän Riittakin Heponiityssä aina sanoi.

Lissu tuli aina lopulta raviin eikä nostanut siirtymissä päätä koska en käyttänyt ohjaa. Mutta siirtymissä ei ollut mitään täsmällisyyttä vaan saatoin hengitellä ensin pari ympyrällistä laukassa. Ravin hidastamisessa taisi kertaalleen tulla turpaa nostavia erimielisyyksiä. Pelkällä ulko-ohjalla tehtynä pidätteisiin tuli parempi vaste. Lopulta löytyi suoraan nostosta myös kaunis, rauhallinen ja ryhdikäs laukka. Makeaa! Vihdoin meillä ei ollut kiire! Jos vähän meinasikin kiihtyä niin osasin puuttua heti ja Lissu kuunteli. Jes!

Loppuraveissa sai päästää venyttämään pidemmälle kaulalle. Lissu oli kivasi kuulolla eikä juossut alta. Vaihtelin suuntia ja tein isoja ympyröitä. Hetki ehdittiin kävellä kun hepalle löytyi seuraava kuski. Minä kun luulin ettei se menisi tänään muuta. Mutta olikin vielä pienryhmän erikoistunti eli tanssitunti. Jäin sitten katselemaan sitä ja harmittelin ettei itselläni ollut tänään kuin tunti ratsastusta. Helposti olisi mennyt toinenkin. Lissullekaan ei tullut kanssani hiki kuin silmäluomiin.

Ongelmia:
en aina tiennyt mitä tein
pientä kiemurtelua alkuun
ensin oli vähän hidas, sitten hieman vyöryi
haastavinta oli edelleen siirtymät laukasta raviin

Parannusta:
humma suoristui
Lissu rupesi kuuntelemaan hyvin
kulki kivan tasaisesti
rupesin itse saamaan tunnetta pullahtavasta lavasta ja pikkuhiljaa takajaloistakin
ei ollut kovin rankkaa
sain todella paljon enemmän irti kuin ryhmätunnista
ensi viikolla uudestaan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora