Tiistaina omalla tunnilla oli kivasti vain 4 ratsukkoa. Minulle tuli Senja. Pihalla +10°C ja me mentiin möyhennettyyn maneesiin. Edellinenkin tunti hyppäsi, joten esteet olivat valmiina.
Listan mukaan Senja ei näyttänyt menevän tänään muuta (mutta opin jo että ihan kaikki pienryhmätunnit eivät näy listoilla). Humma oli sen verran puruinen, joten arvelin ettei ollut tehnyt tänään mitään alle.
Nyt varustin taas pykälää rauhallisemmin eikä humma hätäillyt. Suitset ensin, enkä nostanut mitään korvien yli. Tosin taas kun saavuin satulan kanssa paikalle niin tamma lähti hiihtelemään ympyrää karkuun. Sain hivuttauduttua sen verran lähelle että yletyin ohjiin. Sen jälkeen lopetti pakoiluyritykset. Satulavyön kiristykselle nyrpisteli.
Maneesissa Senja oli kivan kuuliainen eikä nähnyt menninkäisiä. Pikkuruinen hätkähdys tuli katsomossa olleesta koirasta. Askellajit läpi itsenäisesti. Taas alkutunnista kieli pilkotti ainakin vasemmassa kierroksessa. Oikeassa muistaakseni vähemmän.
Oma ope joutui tosiaan saikulle, joten kouluope piti tämän päivän tunnit. Ensimmäinen kerta (pitkään aikaan, toinen ikinä) kun hyppäsin tämän open silmien alla. Tosin on saattanut nähdä kisaratojani.
Ensimmäisenä verkkatehtävänä tultiin oikeassa kierroksessa ravipuomit, laukannosto ja lisää puomeja ja myöhemmin lopussa ristikko/pysty. Alku meni mielestäni oikein kivasti. Mutta Senjan vähän kuumetessa rupesi nostamaan vain väärää eli vasenta laukkaa. Välillä ehdin korjata, aina en. Ohje oli siirtää Senjan perää oikealle. Yritin kovasti. Monesti hypähti itse laukalle ennen kuin ehdin pyytää. Tuli sitten aika monta sakkokierrosta ja lopulta nostettiin laukka käynnistä.
Enempiä verkkahyppyjä ei otettu vaan tultiin rata. Sama kuin lauantaina. Ekalla kierroksella korkeus oli n. 70 cm ja saatiin lupa aloittaa. Ei pudotuksia ja saattoi tulla jopa kaikki myötälaukat. Mutta yhä valitettavan epätasaista. Tahti vaihteli ja paikat olivat välillä lähempänä, välillä kauempana. Kaarrekin meni aika suoraksi.
Toiselle kierrokselle nostettiin tulevaan kisakorkeuteemme eli kasikymppiin. Luulin että oltaisiin menty tokavikana mutta kaveri ehti ensin. Mentiin siis vikoina. Lämmitellessä tein muutamat tiukat laukkavoltit molempiin suuntiin. Kääntyihän se Senja. Taisin myös ratsastaa hitusen liikaa painetta, sillä ope kaipasi rennompaa menoa.
Jälkimmäinen rata oli todella paljon parempi. Vihdoin löytyi sitä kaipaamaani tasaisuutta. Samalla ponnistuspaikatkin osuivat paremmin kohdilleen. Nyt muistin ratsastaa koko radan. Tiukka kaarre mentiin nyt open käskystä vähän laajemmin ja jäätiin jälkimmäiselle jopa hitusen kauas. Tultiin se perään vielä uudestaan. Hieman pienemmällä kaarteella ja taisi olla nyt parempi.
Loppuraveissa heppa oli innokas mutta sain hyvin malttamaan. Yritin vielä suoristella.
Olin oikein mielissäni tästä tunnista! Vihdoin rupesi löytymään sitä kaipaamaani tasaisuutta. Toivottavasti se ei ollut pelkkää tuuria.
Ongelmia:
vääriä laukkoja alkuun
satula tuntui yhä oikeassa pohkeessa haljulta
Parannusta:
ei näkynyt menninkäisiä
hyppäsi kaiken empimättä
loppua kohti parani ja tasoittui huimasti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora