Ensimmäinen estevalkku ihanaa perusasioiden viilausta

Keskiviikkona oli vihdoin ensimmäinen kerta kisatiimin estevalkkua Äimiskällä. Aloitus siirtyi muutamalla viikolla heikon hevostilanteen takia. Tarkoitus on mennä näitä vakiratsuilla. Ope ehdotti ensin Laibaa mutta kun juteltiin hetki tavoitteistani (saada varmuutta ja rutiinia isommilla esteillä) niin päätyikin kokeneempaan Senjaan. Tämä kävi minulle hyvin. Mennään 4 ratsukon porukoissa. Tänään kentällä pilvisessä +12°C säässä.

Senja tuli tarhasta vastaan. Tallissa oli päiväheinät. Harjaus ok, pitkästä aikaa kuivuneen mutainen hevonen. Kun tulin satulan kanssa paikalle, niin käänsi takapuolen ovelle. Ja kun menin karsinaan niin systemaattisesti väisti kauemmas. En lähtenyt jahtaamaan vaan pyysin apukädet pitämään heppaa. Satulointi oli selvästi vähän epämiellyttävää vaikka yritin tehdä sen rauhassa ja varovasti.

Martingaalin ja ohjat sai nostettua pään yli kaulalle. Suitset laitettiin taas osissa. Kahdestaan sujui näppärästi. Alaturpiksen lepattavan pään kikkailin letityskuminauhalla vähemmän heiluvaksi.

Tunnille lähtiessä ohjia ei Senjan mielestä saanut enää nostaa pois kaulalta pään yli. Avasin sitten soljesta.

Yritin olla ajoissa kentällä kasaamassa esteitä (ratapiirrosta en nähnyt missään) mutta ne olikin jo kasattu. Humma yritti vielä vähän hyöriä selkäännousussa, joten siinäkin apukädet tulivat tarpeeseen.

Ratsain Senja oli yllättävän rauhallinen. Vähän kavahteli esteitä virittelevää opea sekä yleisöä portilla. Kun en itse kiinnittänyt näihin huomiota niin aika vähällä päästiin.

Mentiin askellajit läpi, laukat olin kevyessä istunnassa. Sopivan reipas mutta kuitenkin kuuliainen. Huomasin että kieli pilkotti vasemmalta puolelta ulos suusta. Kokeilin kaikenlaista mutta omalla tekemiselläni ei tuntunut olevan vaikutusta kieleen. Kieli näkyi ravissa myös ilman tuntumaa. Ope sanoi samaa ettei johdu minusta. Myöhemmin tuli niin paljon muuta mietittävää että unohdin koko kielen. Satuloinnista ope kommentoi että Senjalla on välillä draamapäiviä.

Tänään aloitettiin tehtävät vasempaan kierrokseen suoran linjan laukkapuomeilla. Laukat pysyivät myötäisinä ja paikat osuivat joko suht hyvin tai erittäin hyvin. Eikä hepalla ollut kiire. Tai jos vähän meinasi venyä niin kuunteli.

Samaa tultiin myös parilla ristikolla ja lopuksi ristikolla, kavaletilla ja pystyllä. En kiinnittänyt huomiota valuiko jo tässä aidalle eli oikealle linjan loppua kohti. Jotakin tässä viilattiin mutten muista enää mitä. Pitiköhän antaa enemmän ohjaa?

Tultiinkohan toisen sivun okserilinja tässä välissä. Oikeassa laukassa. Alkuun oksereiden puomeista toiset päät olivat maassa. Nyt tuli pari huonompaa lähestymistä mutta yllättävän tasapainoisesti killuin kyydissä vaikka tuli erikoisuuksia. Käsiä enemmän harjaan oli ohje. Sain korjattua. Kertaalleen tuli käsky ennen linjaa että älä pidätä. Ei mennyt tajuntaani asti ja sisääntulo oli huono. Ei kuitenkaan taidettu pudottaa tässä mitään eikä Senja ottanut nokkiinsa. Esteiden noustessa hypyistä tuli terävämpiä ja mukanaolosta tuli haastavampaa. Tässä vaiheessa esteet olivat noin kasikymppisiä. Taisin lyhentää jalkkareita reiällä jo ennen tätä.

Tultiin myös kentän keskeltä kavalettineliö. Ylitykset suoraan ja vaihdot. Meni kerralla hyvin. Opelta tuli kehuja siitä, miten annoin ohjaa ja tuli rennot vaihdot. Toisella kierroksella ei mahduttu väliin ja tuli puomi. Taisi tulla sakkokierros. Yhä tuli kehuja siitä etten rajoittanut edestä liikaa. Vähän pitää hevosen kuulemma ajatella itsekin.

Loppuun tultiin rata. Meidät jätettiin porukan viimeisiksi. Vasemman kierroksen linja, kavaleteilla vaihto, okserilinja, kavaleteilla vaihto ja vasemman linja uudestaan. Esteet nousivat vähän mutten jännittänyt pahemmin. Ajattelin että ovat n. 85 eikä se ole mikään juttu. Ensimmäinen kierros ei ollut läheskään tyylipuhdas. Ekalla linjalla tamma valui kohti aitaa (en huomannut), vaihdot tulivat myöhässä tai korjasin ravin kautta, ei ollut ehkä paikkojakaan (en muistanut enää keskittyä kunnolla) ja okserilinjalla ponnistin liikaa pois jalustimilta. Ohje oli ajatella enemmän (olikohan) lähelle hevosta kuin ylös.

Käytiin käynnissä ja saatiin ohjeet toiselle kierrokselle. Lyhensin nyt myös jalkkareita vielä toisen reiän, jolloin oikea oli vikassa. Pystylle tuli ohjaava puomi, ei onneksi tuijoteltu sitä pahemmin. Okserihypyt menivät nyt paremmin muttei ihan priimaa vieläkään. Ei saa kuulemma ruveta kiihtymään. Vastasin ettei kaikkea voi laittaa Senjan syyksi kun kuskikin innostuu.

Lopuksi tultiin vielä kahdeksikko kavaleteilla. Nyt vasta humma rupesi kuumahtamaan enemmän ja meinasi laukata poikittain. Pari kierrosta riitti ja Senja malttoi taas kuunnella.

Oikein kiva tunti ja tykkäsin kun ruvettiin viilaamaan kunnolla. Eiköhän meno tästä parane kunhan tullaan Senjan kanssa vähän tutummiksi toisillemme. Kannuksia ei tosiaan ollut ja raippakin olisi voinut olla vielä nysempi.

Senja jatkoi koulutunnille ja jäin talikoimaan jälkimmäisen estetunnin ajaksi sekä purkamaan esteitä. Hämärää tuli jo toisen tunnin lopussa.

Ongelmia:
Senja ei halunnut satulaa
ohjia ei saanut nostaa pään yli
hyöri selkäännousussa
vähän kavahteli ihmisiä kentällä
kieli oli ainakin alkuverkan ulkona suusta
isommilla esteillä kuskilla oli hankaluuksia pitää painoa jalustimilla

kavalettitehtävältä tuli useampi puomi
en huomannut että vietti pystyllä aidalle

satulavyön soljet hiersivät pohkeeseeni siiven läpi

Parannusta:
kuunteli kivasti
löytyi myötälaukat ja vaihdot kun keskityin niihin
saatiin hypätä hitusen isompia
ihanasti viilausta

Julia ja Mira kuvasivat tuntiamme: