5-ottelukurssin jälkimmäinen estetreeni

Tänään oli 5-ottelukurssin jälkimmäinen ja samalla vika estetreeni. Opena olikin paikan omistaja, kouluratsastaja, jonka estetunneilla en aiemmin ole ollut. Ratsukseni sain Vinskin (Vinnetou). Nettisivujen mukaan 160 cm ja liikkuu luonnostaan oikein päin (tuota en ihan allekirjoita). Hepo oli viimeksi meidän tunnilla ja näytti vähän pienemmältä kuin Kape ja hyppäsi rehellisesti kaiken. Tallissa oli kiltisti. Haaveilin tammoista mutta ei tämäkään harmittanut.

Selkään kun pääsin niin totesin että hyvin passelin kokonen jalkojeni välissä. Ei ollut liian luikku tai tankki vaan sain jalat hyvin ympärille. Hepo oli vähän kyttäileväinen kentän kasteluletkujen suhteen. Ja tämä tarttui kuskiinkin. Vähän säpsyttiin ja liirailtiin letkujen lähistöllä. Lopputunnista opekin totesi että Vinskillä on herkkä sielunelämä. Esteitä kentällä oli kaarevalla linjalla (14 metriä muistaakseni) pysty ja okseri, yksi yksittäinen pysty ja neljän pystyn jumppa 1 laukan väleillä. Kelinä oli aurinkoinen noin parikymmentä. Kastelu piti pahimpia pölinöitä kurissa vaikka kenttä taisikin kuivua samaa vauhtia kuin sitä kasteltiin. Ratsukoita oli tällä kertaa 4.

Käveltiin melko pitkään alkuun, ainakin 10 minuuttia. Sitten hitusen ravia. Hepo tuntui vähän vinolta mutta liikkui. Ohjeissa oli että herkkä raipalle, jätä mieluiten pois. Niinpä en raippaa ottanut. Välillä meinasi vauhti hyytyä kun patistin kohti pelottavia letkuja, muuten suht ok.

Tultiin ensin jumppaa ravipuomeina kiemurrellen. Vinot lähestymiset uralta ja joko eka ja kolmas tai toka ja neljäs puomi. Vähän liirasi oikealle. Piti pitää ulko-ohja kunnolla, kääntää ulkopohkeella ja johtaa sisään. Ope sanoi että jos olisivat olleet esteitä niin oltais oltu ongelmissa. Puomeina kuitenkin päästiin joka kerta yli. Sitten sama laukassa puomeina. Laukkaa ei taidettu ottaa alle ennen tehtäviä. Letkut aiheutti vähän haasteita hepan lapaliiratessa tai kiihdytellessä. Mutta kaikesta yli. Sitten puomit nousi pikkupystyiksi (kavalettikorkeutta) ja edelleen meni suht ok. En oo varma vaihtuiko laukat aina mutta johdin ja ainakin ohjautui.

Sitten tultiin kaarevaa linjaa pystyltä okserille. Muistaakseni 14 metriä. 4 laukalla alkuun. Meni ihan ok ja päätin yrittää kolmella. Eipä venynytkään vaan neljäs tuli sit ihan juureen. Piti kuulemma jatkaa vielä neljällä. Lopulta tultiin tätä vaan neljällä. Kolmesti alkuun. Sitten lisättiin perään pysty ja jumppa ja tultiin ratana. Korkeus jossain 60 sentin kieppeillä. Pieniltä tuntuivat. Kahdesti tämä. Meidän suurimmat hankaluudet oli sarjalle lähestyminen. Letku suhisi, hepo yritti kiihdytellä lapa edellä karkuun eikä päästy uralle kunnolla. Tultiin sit vinohkosti kerta toisensa jälkeen. Myötää paremmin ja katso vikan esteen keskelle. Loppua kohti parani joka kerta. Hepo kyllä valui siinä vähän oikealle. Jommalla kummalla kierroksella keilattiin yksittäinen pysty alas. Johdin ainakin kunnolla. Mutten osaa sanoa miksi puomi lähti mukaan.

Tässä välissä ope oli jo lopettamassa tuntia, kellon ollessa kahtakymmentä vaille. Minä vähän ihmettelin asiaa ja selvisi että meitä oli odotettu kentälle jo puoleksi. Meidän aikataulun mukaan puolelta oli hevosten jako satulahuoneessa ja tasalta itse heppailu. Saatin hypätä sarjaa vielä. Alkuun korkeus oli tätä hyvin maltillista kuten muutkin esteet. Me vietettiin oikealle. Johtamalla piti saada hepo pysymään keskellä, samoin oikealla pohkeella. Piti ite oikein sisuuntua ja ratsastaa lähestyminen kunnolla niin alkuloikat väheni ja päästiin paremmin sisään. Se helpotti tehtävääkin. Alkuun jäin vähän liikaa kiinni suuhun. Toistojen myötä parani myötäykseni. Ope nosti vikaa puomia pikkuhiljaa. Lopulta oli 90. Helposti meni sekin. Näytti vaan isolta. Kommentti oli että nyt vasta Vinskikin rupesi käyttämään itseään. Ja siihen sitten loppui hypyt. Aika monesti ehdittiin jumppa tulla. Mutta olisin edelleen kaivannut vähän tehokkaampaa viilailua.

Loppuraveissa hepo pikkuhiljaa rentoutui. Lopulta päästiin letkunkin ohi rentona, siitä Vinski ansaitsi loppukäynnit. Aiemmin tunnilla sai sätkyt juomapullostani. Lopulta rupesi juominenkin onnistumaan vähän paremmin. Mutta edelleen hepo sitä jännäsi.

Ihan ok tunti. Tykkäsin Vinskistä enemmän kuin Kapesta. Mutta toisaalta ois ollut kivempi että ois ollut sama ope kummallakin kerralla niin ois saattanut tulla jotain kehitystäkin. Nyt tuntui vähän irralliselta tämä treeni. Ja melko kevyttä oli kun heppa ei ollut edes satulan alta kunnolla märkä. Tykkään niistä kunnon piiskaus/viilaustunneista kun meinaa itellä kunto ja taidot loppua. Nyt mentiin ihan mukavuusalueella.

Ongelmia:
kyttäily

Parannusta:
kaikesta yli


Anne videoi meidän menoa. Kiitos.