tiistai 22. syyskuuta 2020

Jäähyväiset Lissulle?

Tiistain puomitunnille arvelin nyt saavani Senjan (jota on kaavailtu treeniratsukseni kisatiimin estevalmennuksiin). Väärin meni ja tuli Lissu. Taisi olla tamman ainoa tunti tänään. Kovasti oli jo pimeää ja lämmintäkin vain kymmenkunta.

Lissu ei tänään arvostanut harjaamista yhtään ja useamman kerran uhkaili haukata. Ei varmasti yhtään haittaisi päästä vaihtuvista ihmisistä eroon. Ennen tuntia supattelinkin sille että voisit mennä pian kaupaksi. Olen jo luopunut henkisesti.

Mentiin maneesiin, 6 ratsukkoa. Puomitehtävä oli jo aika hyvällä mallilla kasattuna kun päästiin paikalle. Toinen jalustinhihna oli vaihtunut, joten piti taas pyöräyttää kierre ja silti jäi vähän pitkäksi.

Alkuun mentiin askellajit läpi. Nyt muistin vähän vahtia kulkeeko Lissu suorana ja raiteillaan. Muistin katsoa peileistäkin! Vasen laukka oli sangen suora.

Alkuverkan tehtävänä ravattiin kolmen puomin yli radan poikki. Isolla kahdeksikolla, kulmat piti tehdä. Ihan ok. Ope ei tainnut meitä kauheasti katsella. Suht hyvin keskeltä ja asialliset kulmat. Välillä vähän kiihtyi.

Sitten tultiin päädyn kaarevia puomeja ja myöhemmin kavaletteja ensin ravissa, sitten laukassa. 2 askelta väliin. Pääsääntöisesti aika hyvin ja tasaisesti. Välillä tultiin vähän lähelle jälkimmäistä.

Katsomopäädyssä oli 5 puomia ympyrän kaarella. Väleinä 3 metriä. Niitä myös ensin ravissa. Alku oli hankala oikeaan kierrokseen ja vasta kolmannella kerralla keksin miten ne pitää ratsastaa että päästään tasaisesti. 2 askelta väleihin. Tai siis kahteen laskin. Yritin myös kolmella ulkolaidasta mutta se oli huono idea.

Laukassa oikea kierros oli hankalampi viiden puomin tehtävällä. Lissu vaihtoi ristilaukalle. Ensin ope ehdotti kevyttä istuntaa, sitten parempaa vaikuttamista askeleisiin, ettei tulla sitä kuin jumppasarjaa. Sitten sitä että ajattelisin enemmän suoraan. Elävämpää kättä. Lopulta päästiin myötälaukassa.

Vasen kierros oli huimasti helpompi ja taidettiin tulla joka kerta hienosti.

Loppuhölkässä mietin yhä suoruutta. Ohje oli antaa venyttää pidemmälle kaulalle niin, että säkä jää korkeimmaksi kohdaksi (vai kaulan keskikohta?). Peilit kavalsivat nahkean venytyksen. Osasin kuitenkin korjata ja sain parannettua kehuihin asti.

Kiva ja sangen tasainen tunti. Jos Lissu menee perjantain ostotarkista läpi niin tämä jäi meidän viimeiseksi yhteiseksi tunniksemme. Olen jo henkisesti varautunut eikä harmita. Hyvä Lissulle!

Ongelmia:
jalustinhihna oli vaihdettu ja piti tehdä taas kierre
oikean kierroksen viidellä kavaletilla vaihtoi ristilaukalle

Parannusta:
vasen kierros oli paljon helpompi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora