Äimiskälläkin oli tiistaina estetunti kentällä. Aiemmat tunnit olivat klinikan hallissa ison maneesin valoremontin (tai siltä se näytti) takia. Lämmintä tallille ajellessa oli +12 °C ja suunnittelen meneväni ilman takkia. Pihalla olo tuli yllätyksenä mutta päätin lopulta kuitenkin jättää takin pois. Hyvin tarkeni.
Ratsukseni tuli taas Senja ja humma oli edellisellä tunnilla. Estesatulalla. Sain siis valmiin ratsun ja ehdin keskittyä esteradan kasaamiseen. Tolpat piti kantaa maneesista ja kannettavaa oli aika runsaasti. Sijoittelin esteet paikoilleen ja vain okseria hienosäädettiin vähän sivummas jotta lähestymisestä tulisi helpompi. Kiva 9 esteen pikkurata.
Vasta tunnin alkaessa selvisi että meillä on sijainen. Mikäs siinä. Ratsukoitakin näytti olevan 7. Eilen hepat olivat kuulemma hypänneet ulkona mutta Senja ei ollut siinä porukassa. Saattoi siis ehkä olla humman kevään ensimmäinen pihailu. Alku meni ihan hyvin mutta sitten rupesi ottamaan kipinää tarhojen siivouksesta. Eikä ollut suinkaan ainoa, joka poukkoili. Alkuraveissa oli sen verran pirskahtelevaa menoa että pudotin molemmat jalkkarini ja Senja pikkupomppi noin puolet pitkästä sivusta. Aika tuurilla pysyin kyydissä. Vaikka eivät hepan liikkeet mitään kovin isoja olleet niin silti iski vähän hirvitys eikä ollut kovin rento ja luottavainen olo kyydissä.
Ehdittiin vähän laukkaillakin eikä niissä tainnut onneksi olla kummempia ongelmia. Ohjattu verkka sisälsi vähän jockeyravia jalat jalustimien yläpuolella. Tuntui todella hasardilta näin virkeällä ratsulla. Ravi ok mutta kun laukassa alkoi taas venkoilu ja pään ravistelu niin luovutin suosiolla ja laskin jalat takaisin jalustimiin. Kovin monta kierrosta ei menty enkä hapottanut jalkojani vaan nojasin montéoppien mukaan polvilla satulaan. Siksi yllätti kun etureisissä tuntui jo illalla.
Ope puhui heppojen väsyttämisestä ja tultiin useampi kierros ristikkoa ravilähestymisillä. Muualla pidin martingaalista ja harjasta kiinni. Hypyt onneksi ilman ylimääräisiä muuveja.
Sitten tultiin 17 metrin suoraa linjaa. Ensimmäisellä kerralla löysä 5. Sen jälkeen neljällä. Taisin vähän matkustella eikä ollut parasta menoamme. Ope kehui. Kuten aina.
Tultiin vielä yksitellen hetki kahdeksikkoa okserilla ja ristikolla. Tiukat kaarteet. Oikea laukka löytyi okserilta hyvin. Jännäsin tuijottaako Senja ihmisiä okserin takana. Ristikon jälkeen piti jatkaa hetki suoraan. En osaa sanoa milloin vasen laukka vaihtui.
Rata tultiin kahdesti. Ensin pikkukorkeudella ja toisella kierroksella oli ehkä 70 - 80 cm. Näytti isohkolta.
Pikkuradalla ohjani olivat ehkä vähän pitkät ja vähän vyöryttiin. Isommalla radalla keilattiin ykkönen alas ja vyöryttiin vähän lyhyemmillä ohjilla. Kuski hyppäytti taas kaukaa. Mutta kaareva 21 metrin linja sujuttiin viiteen ja suora 17 metrin linja meinasi loppua kohti jäädä neljällä ahtaaksi. Plussat siitä että Senja keskittyi esteisiin eikä tuijotellut (pahasti) tai loikkinut omiaan. Kaikista empimättä yli. Okserilähestymisissä vähän liirailtiin ihmisiä pakoon mutta aika pientä.
Väli- ja loppuraveissa tuli kivoja pätkiä. Ei silti ihan parasta menoamme eikä täydellisen rentoa.
Esteitä purkaessa Senjalla oli taas kumma kolistelu päällä. Kopsautti päänsä kantamaani tolppaan ja yritti kävellä kottikärryjen aisojen yli. Ei säikkyjä.
Kotiin lähtiessä auton mittari näytti +8 °C eikä ollut pimeää! Katuvalot syttyivät vasta kotimatkalla. Viikon päästä lähden niukasti auringon laskiessa kotiin.
alku oli vähän turhan poukkoilevaa
ei ollut kovin rento tai nautinnollinen olo kun humma oli pinkeä
yksi pudotus
en ehtinyt huomata laukanvaihtoja
Parannusta:
ihana päästä pihalle!
pysyin kyydissä
tarkeni ilman takkia
kotiin lähtiessä ei ollut pimeää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora