Kaksi rauhallista rataa rataharkoissa

 Perjantaina Äimiskällä oli aamupäivästä esterataharjoitukset. Koska Senjalle ei tullut muita kuskeja niin sain mennä 80 ja 90 cm. Kaikissa korkeuksissa oli onneksi sama ratapohja. Tällä kertaa ratakin löytyi näkyville jo edellisenä iltana, joten oli hyvin aikaa opetella se. Aamulla kävelin sen radan rakennuksen jälkeen ensimmäisen kerran.

Keli oli aamulla nollissa mutta lämpeni siitä lähes seitsemään asteeseen iltapäiväksi. Omat hyppyvuoroni olivat tosiaan vasta puolen päivän jälkeen.

Senja oli saanut varustukseensa vielä kylkisuojan. Oikeaan kylkeen ja satulan alle on hiutunut karvattomia kohtia. Piti pyytää ope näyttämään asennus. Satulan alle, tarra mahan alle ja remmit eteenpäin. Yläklipsit satulan kauhukahvalenkkeihin, sivutarrat satulavyön ympärille. Kuulemma ei ollut sanonut siitä mitään ratsastaessa.

©Ella S.

Vaikka yritin olla ajoissa niin olin taas aikataulustani myöhässä. Ehdin vain niukasti selkään ennen rataan tutustumista. Senja oli tässä vaiheessa kumman säpsynä.

Ratapiirros faceryhmästä. Vitosena trippeli, kutosena vesimatto ja ysin alla täytteitä.
Ei lankkuja, johteita tai muita härpäkkeitä.
Kolmoselta suoraan vitoselle ei mahtunut järkevästi kuin uran kautta.

Radassa oli 9 estettä ja ysin jälkeen sai halutessaan hypätä perään vielä esteet: 1, 2, 3, 5, 6 ja 7. Ajanottajia tai liputtajia ei ollut.

Pohdin reittivalintoja ja päätin lähteä tekemään tänään pienemmät tiet. Kutoselta kolmosen sisäpuolelta seiskalle ja siitä vitosen sisäpuolelta kasille. Päädyistä en lähtenyt nipistämään tarpeettomasti.

©Ella S.

Muutama kisaaja oli jäänyt pois, joten verkkaryhmämme vikoina oltiin samalla muistaakseni kolmansina. Aika ripeästi siis verkkaamaan. Senja oli onneksi tasoittunut säpsyilystään mutta ei ollut parhaiten kuulolla. Kielikin taisi näkyä. Verkassa oli onneksi sen verran väljää että mahtui laukkaamaan toiseenkin suuntaan.

©Ella S.

Verkkahypyt eivät olleet ihan parasta menoamme. Paikat olivat vähän hukassa. Nyt kävin näyttämässä verkan vesimaton etukäteen muttei Senja tuntunut edes huomaavan sitä. Eikä siitä kyllä välittänytkään. Huonojen paikkojen takia verkkahyppyjä taisi tulla noin 3 kullekin esteelle. Empimättä kuitenkin yli vaikka heti toiselle ristikkohypylle kuski taisi jäätyä ja jättää ratkaisematta. Vääriä laukkojakin taisi olla.

Kuski ei ihan mukana.
©Ella S.

Lopulta meillä oli vielä viimeinen hyppy ottamatta kun huudeltiin jo radalle. Ei siis ehditty sinne yhden suorituksen ajaksi ihmettelemään. Itselleni plussat että tuossa tilanteessa keskityin vielä tekemään hyvän verkkahypyn ennen kuin lähes laukattiin radalle. Käynnissä toki väliaidan toiselle puolelle. Ei ollut porttiakaan.

©Ella S.

Ravattiin rauhassa alue ympäri molempiin suuntiin sekä näytin vesimaton ja ysin täytteet. Sitten vielä laukassa molempiin suuntiin ympäri ennen kuin aloitettiin. Sen verran näemmä polkaisin kaasua päädyssä että Senja meinasi imeytyä väärälle esteelle. Sain estettyä ja sitten aloitettiin kuten pitikin.

©Ella S.

©Ella S.

Paikat olivat radalla paljon verkkaa paremmat. Ykkönen ok, kakkosen ja kolmosen väliin rauhalliset 4 askelta ja päädyn kautta sarjalle. Sarja ok. Sen jälkeen oli vähän kiire trippelille ja Senja päätti läheä kaukaa. En ollut hypyssä mukana mutta Senja ei suuttunut tai jäänyt kierroksille. Sen jälkeen tajusin laittaa jalat kiinni ja pitää ohjat käsissä. Kutonen näppärästi, kaarre oikein asiallisesti. Seiskalle ehdin suoristaa ja sen jälkeen oltiin taas menossa yhdessä. Hyvin kääntyi kasille ja päästiin päädyn kautta ysille. Siitä sitten jatkettiin loput esteet. 17 metrin linja meni nytkin hyvin. Ovella saattoi vähän jotakin katsella. Nyt tuli päivän paras hyppy trippelille ja viimeiset käännökset nekin näppärästi.

©Ella S.

Rento ja rauhallinen nolla, maalissa! Miinuksena matkalla oli vähän vääriä laukkoja mutta Senja hoiti ne hyvin itse pois. Johtamisia en muistanut ajatella. Mutta omaan ratsastukseeni olin muuten tyytyväinen. Samoin Senjan rentouteen ja rauhallisuuteen. Sekä siihen ettei tuijoteltu mitään!

Mia videoi ratamme katsomosta:

Sama 80-rata Hannan kuvaamana toisesta päädystä:

Käveltiin ratojen välissä melko pitkään. Lopulta ravailin vähän ja taas vasta edellisen lähdettyä ysikympin radalle havahduin siihen että pitäisi ottaa verkkahypyt. Yhä samat paikkaongelmat olivat läsnä verkassa. Nyt tein sentään päätökset paremmin. Ristikko kerran vai kahdesti alle ja pysty pari kertaa ja okseri olikohan kolmesti. En taas halunnut jättää huonoon hyppyyn. Huomasin itse laittavani nyt enemmän painetta ratsuun.

©Ella S.

Radalla oltiin taas keskenämme. Ei tainnut muillakaan olla valmistautuvaa samaan aikaan aidoissa. En näyttänyt esteitä uudestaan vaan kierrettiin vaan alue ympäri molempiin suuntiin. Ennen lähtöä Senja vielä säikähti tervehdyksen heilahdusta ratamestarilta. Tehtiin sitten vielä ylimääräinen ympyrä sen takia. Sitten aloitus. Nyt ei meinattu livetä vääriin paikkoihin.

©Ella S.

Ykkönen ok. Sen jälkeen otin ehkä jo vähän liikaa kiinni ja kolmoselta tuli puomi. Esteen jälkeen Senja lähti viettämään sivuun vasemmalle ja sarja tuli melko äkkiä vastaan. Päästiin siitä suht asiallisesti yli mutta pudotin toisen jalustimeni. Lähestyminen trippelille tuntui arpomiselta että mennäänkö vasemmalle vai oikealle ja vauhtia oli liikaa. Päädyin ottamaan seis ja totean että se oli hyvä ratkaisu. Kisoissa voltti olisi ollut tähän väliin hyvä veto.

©Ella S.

Koska kyse oli harkkakisoista niin käsky kävi tulla sarja uudestaan. Näin teimme ja nyt meni paremmin. Toki taas kaarteessa oli kiire ja mentiin trippeli aika kaukaa yli eikä kuski ollut ihan mukana. Päädyssä trippelin jälkeen oltiin ehkä eniten epätasapainossa näillä radoillamme. Hetken epäilytti että pysytäänkö oikealla puolella aitoja.

©Ella S.

Sain tilanteen kuitenkin haltuun ja kutosen jälkeen kurvailin taas pienemmät kaarteet ja hyvin sujui. Ysin jälkeen Senja meinasi lähteä vyörymään mutta sain kunnon pidätteellä takaisin kuulolle.

©Ella S.

Kakkoskierros loppuun meni sangen kivasti. Tosin Senja hätkähti heti jos radalla oli ylimääräistä ihmisten liikettä. Trippeli oli paljon helpompi este ilman sarjaa pohjille. Sekä tiukahko kurvi vesimatolta okserille sujui vielä neljännelläkin kerralla. Jäätiin vähän lähelle mutta pienellä lisäpaineella helposti yli. Väärässä laukassa taas alas mutta vaihtui se lopulta lennosta.

Mia kuvasi myös 90-ratamme:

Tämäkin rata oli kivasti rennompi ja rauhallisempi kuin aiempamme. Omasta mielestäni kasikymppi oli parempi mutta ei tämäkään huono ollut. Hassu juttu vaan miten tekee mieli laittaa lisää painetta esteiden noustessa. Vääriä laukkoja oli tälläkin radalla mutta eipä tehty pikakäännöksiä alastuloista.

©Ella S.

Kaikki postauksen valokuvat Ella Strid.