Haaveilin viikonlopulle maastoilusta ja sääennusteiden tiirailun jälkeen päätin kysyä maastoseuraa (opasta) sunnuntaille. Maanantai olisi ollut toinen vaihtoehto mutta näytti vielä märemmältä.
Kaveri onneksi löytyi ja iltapäivällä lähdettiin kahden ratsukon voimin tihkusateessa liikkeelle. Lämpötila pari astetta plussalla. Luvassa lähinnä käyntiä, joten pukeuduin lämpimästi. Samasta syystä en jaksanut satulavärkkäilyä vaan jatkoin koulusatulalla. Ohjat vaihdoin omistajan tuomiin sirompiin nahkaohjiin.
Lenkki meni pitkälti lumipeitteisiä kinttupolkuja. Käynti oli hyvä vaihtoehto. Kahdesti matkan varrella jalkauduin potkimaan Nellan tekemät kasat pois väylältä. (Kolmannen kasan kävin potkimassa kotimatkalla.) Nella vähän hyöri mutta homma hoitui. Selkäännousussa satula lähes lähti pyörähtämään kyljelle. Nella lähti hiihtelemään liikkeelle heti kun olin nousemassa selkään. Tässä treenin paikka.
Pääosin mentiin kaverin perässä (ja pari kertaa väisteltiin ettei jääty pakituksessa alle). Välillä mentiin myös edeltä. Nella kyllä kertoi koska ei halunnut mennä ensimmäisenä ja kiemursi kaverin taakse.
Yksi ravipätkä saatiin otettua. Vähän vyöryväistä menoa. Ehkä olisi pitänyt käynnissäkin ratsastaa vähän aktiivisemmin, nyt lähinnä matkustelin ja ratsastelin.
Ensimmäinen lenkura mentiin reilu puoleen tuntiin, joten ehdotin vielä takakautta tallille paluuta. Kierrettiinkin vähän kauempaa ja itse olin taas välillä eksyksissä.
Kertaalleen kumpikaan heppa ei halunnut mennä edeltä eikä kaverilta lainattu raippakaan auttanut motivoinnissa. Kaveri päätti sitten taluttaa ratsunsa jännän kohdan yli ja se auttoi. Itse tosiaan tohelosti unohdin ottaa raipan mukaan vaikka olen aina kaikille painottanut että maastossa raippa pitää olla varmuuden vuoksi matkassa.
Loppumatkasta keli parani ja kun palautin Nellan lenkin jälkeen tarhaan niin aurinko pilkahti. Reissuun meni noin tunti ja vartti. Matkaa tuli 6,5 km. Huippunopeus vajaa 15 km/h.
Kiva lenkki ja Nella oli edelleen ihanan perustolkku. Hempan mittojen mukaan ommeltu heijastinkorvahuppukin pysyi matkassa. Illalla tosin ompelin siihen vielä tarrakiinnityksen niskaan.
Nella sai saman sadeloimen iltapäiväksi niskaansa. Ainakin toistakseksi se oli pysynyt sisältä kuivana.
tihutti
kakkasi väylille
selkäännousun epävakaa satula ja kiireinen ratsu
muutamat jumittelut
ravissa vähän vyöryvä
maastot lähinnä pikkupolkua
Parannusta:
ei säikkyjä eikä tuijotteluja
ei nykinyt ohjia
keli parani loppua kohti
ei tullut kylmä (kuin vähän sormille lopuksi)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora