Maanantaina pääsin joulutauon jälkeen taas tallille. Sain junailtua itseni jo aiemmalle tunnille eikä meidän iltatuntia näemmä pidettykään. Ratsuksi tuli kivasti taas Senja ja etukäteen viesti että ratsu on jo valmiina edellisellä tunnilla. Menin siis vasta 8 vaille tasan tallille. Pari astetta pakkasta ja talvikeli.
Senjalla oli koulusatula ja martingaali. En lähtenyt säätämään mitään. Enkä näemmä edes katsonut varustusta läpi, hyppäsin vain selkään. Edellinen kuski nykäisi vyötä vielä vähän tiukemmalle ja vasta tunnin jälkeen huomasin että se oli noin 3 reikää tiukemmalla kuin itselläni jos nyt muistan yhtään oikein. Kuulostaa hullulta, saatan muistella omiani. Aiemmalla tunnilla Senja oli kuulemma tuijotellut ovea eikä lyhennä (näin se minulle muotoiltiin). Loppuverkasta näin sen verran etteivät edes tulleet ovipäätyyn.
Meitä oli tunnilla 8 ja alkuverkka meni taas aika ratsastellen. Kummasti ne venyttelytkin unohtuivat ja koulusatula yritti taas alkuun vetää kuskia vähän etukenoon. Tänään siitä ei tullut sanomista.
Oviohittelut tehtiin tuttuun tapaan paineitta eikä ovi ollutkaan mikään ongelma. Vaikka ope yritti jossakin välissä väittää että Senja tuijottaa ovea. Jännittyi pikkiriikkisen oven kohdalla mutta meni kyllä kulman ihan seiniä nuollen eikä yrittänytkään oikoa. Minulle tuijottelu tarkoittaa jotakin ihan muuta.
Open selittäessä tehtävää venyttelin taas istuntani kuntoon. Kummallisen kyttyrälysyistä tänään. Senjallakin oli selvästi epämukavaa kun vaihteli jatkuvasti lepuutettavaa takajalkaa.
Tänään aiheena oli siis kokoaminen istunnalla. Taivutuksen kautta. Kuviona mentiin koko tunti keskihalkaisijaa kohti katsomoa. Pitkillä sivuilla piti tarkistaa edelliskerran tapaan väistö tms. Keskilinjalla piti vahtia ettei perä karkaa. 10 metriä eteen, 10 metriä kiinni, sitten taas eteen. Olin iloisesti myöhässä ja tein pikemminkin 25 metriä aina samaa.
Ensin käynnissä. Hetki meni että kuski tajusi kunnolla mitä tehdään. Keskilinjalla ei väistätelty vaan taivutettiin. Ei ihme että perä karkaili kun kuski ajatteli ensin väistöä. Keskikäyntiä, kädet myötäävät. Yritin skarpata käsieni kantamisessa. Ei tullut ainakaan sanomista siitä. Oppilaita oli kyllä aika paljon, sillä kommentteja tuli valitettavan vähän. Senja kokosi mielestäni ihan ok. Toki jossakin vaiheessa havahduin siihen etten pyydä kunnolla ja lähdin hakemaan vielä selvempiä eroja. Seinän vieressä sitten vähän väistettiin. Tai käytiin ainakin väistöasennossa. Taivuttelunkin muistin lopulta. Senja pysyi suht kevyenä keulastaan kuten oli tarkoituskin. Niskakin nousi lopulta.
Ravissa alku oli vähän levällään, sitten siitäkin tuli asiallista. Välillä humma oli vähän hidas jalalle (ja istunnalle) ja kun piti päästää eteen niin ei tapahtunut hetkeen mitään. Kun taas sain istuttua ravin kasaan niin meinasi välillä jäädä jo vähän liiankin paikalleen. Raipalla en arvannut hipsutellakaan, joten vähän maiskutin. Takajalkojen aktiivisuudesta en tiedä mutta ope kommentoi että hyvä. Kovin isoja raveja en lähtenyt spurttailemaan. Tahtirikot ravissa kertoivat kuulemma vinoudesta. Mietin selvästi liian kuumeisesti muuta kun en huomannut tahtirikkoja.
Laukat aloitettiin nostamalla kootusta ravista koottu laukka. Aina sen puolen laukka, kummasta suunnasta tultiin. Ensimmäinen ongelma oli saada oikea laukka nostettua keskilinjalle. Parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen keskityin liikaa kokoamiseen ja jätin oikean laukan noston vähemmälle huomiolle. Sen olisi voinut hoitaa tässä samassa. Välillä siis nostin jo kaarteesta. Kun ope käski taivuttaa laukan suuntaan niin meillä olikin vasen! En tiedä nostiko Senja väärän enkä huomannut vai ehtikö vaihtaa.
Lopulta jäätiin kokonaan laukkaan ja tehtiin harjoituslaukkaa ja koottua laukkaa. Joillekin ope puhui avosta ja minäkin ajattelin sitä. Keskilinjan lopussa sai vaihtaa laukan jos vaihtoi suuntaa. Pari kertaa vaihdoin lennossa. Kerran mentiin väärää (vasenta) kulman yli ja sitten rupesin tekemään vaihdot ravin kautta. Myös laukassa tuli näppärää ja lyhyttä menoa eikä Senja kiirehtinyt kuin välillä hitusen kaarteessa ennen keskilinjaa. Suoruuskin rupesi löytymään. Ei pudotellut laukkoja pois eikä painanut yhtään käsille. Isommasta laukasta tuli hyvin takaisin, toki ei ihan parissa askeleessa.
Lyhyestä laukasta siirryttiin vielä hetkeksi koottuun raviin. Tämäkin sujui jo omalla mittapuullani oikein kivasti. Siitä sitten päästettiin eteen ja kevennettiin loppuravit. Päästin vähän ohjaa ja Senja nyki niitä lisää ja itsensä pitkäksi.
Piti vielä loppukäyntien aikana varmistaa opelta että kokosiko Senja. Vastaus oli myötävä. En siis kuvitellut omiani. Ei ole siis hepan ominaisuus vaan kuskista kiinni.
Senja ei mennyt tänään enää muuta, joten hoidin sen pois. Tänään heppa oli taas semihikinen tunnin jälkeen. Kaula märähkö. Riimun sain toista kertaa ujutettua korvien yli paikalleen. Ei erityisemmin tykännyt mutta suhtautui yllättävän rauhallisesti. Nyt ei ollut ruokiakaan silloin edessä.
Pesulla oli oikein nätisti. Kylmäsuojista takasissa ei selvästi tykännyt (huonot tarrat, eivät pysyneet kunnolla). Mutta kun annoin kurkistella karsinan raosta puuhailuani käytävän puolella niin seisoi oikein nätisti. Lopulta halusi osallistua ja pyysi rapsutuksia sekä mupelsi takaisin. Kylmäsuojien poiston jälkeen halusi yhä jäädä mieluummin ovenrakoon seurustelemaan. Aika eri meininki kuin ennen tunteja.
en huomannut tahtirikkoja ravissa
oikean laukan nosto ilman seinän tukea
nyki ohjia loppuraveissa
Parannusta:
ei tuijottanut ovea eikä säikkynyt opea
teki tehtävät aika näppärästi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora