Tiistaina oli estetunnin vuoro Äimiskällä. Pohdin että olisi kiva jos Senja saisi kevyempää tekemistä ja minä vaikkapa Helenan. Näin tosiaan kävi! Senjalla oli vapaa ja minulle oli jaettu Helena. Ajatustenluku on toiminut viime päivinä pelottavan hyvin.
Humma löytyi sisältä ja oli huomattavasti edelliskertaa helpompi varustaa. Ei pakoillut eikä arastellut. Toki laitoin sen kiinni. Listan mukaan oli mennyt (ainakin) yhden tunnin alle. Oli silti ihan puruissa. Tänään tajusin aloittaa varustamisen martingaalista.
Pihalla oli muutama aste pakkasta. Meitä oli tunnillamme maksimimäärä eli 6. Tuntikaveri oli ehtinyt käydä kasaamassa esteet ja kun päästiin maneesiin niin oli valmista. Matka maneesille oli vähän hutera, koska Helenalla oli etusissa reiättömät (eli myös hokittomat) kesäkengät. Kengättömät takaset eivät lipsuneet.
Selkäännousu sujui muuten hyvin mutta satula keikahti vähän. Vaikka olin kiskonut sen mielestäni tiukalle ennen selkäännousua. Kiskoin lisää ja silti tuntui alkuverkassa yhä pyörivän. Lopulta open avustuksella saatiin se vikaan reikään ja keikkuminen lakkasi. Viimeksi oli siis liian lyhyt, nyt liian pitkä vyö.
Alkuverkka oli tiivis ja muut laukkasivat jo puomien yli kun vasta otin tuntumaa käynnissä. Helena oli vähän pinkeä ja pystypäinen enkä saanut tilannetta paranemaan. Otin sitten melko pian raville ja laukkaan itsekin. Oikea laukka nousi muutaman kerran tunnin aikana vääränä. Parhaiten nousi kulmasta. Ei onneksi pudottanut kovin herkästi pois. Laukassa oli selvästi rennoimpana. Ovea katseli vähän alkuun.
Puomien ylityksessä meillä oli kaksi ääripäätä. Joko tultiin hyvin tai sitten ihan miten sattuu. Onneksi yleensä vaan tultiin eikä Helena katsonut tai arponut mitään. Alkuverkassakin taidettiin vain laukkailla molempien päätyjen puomeja omaan tahtiimme. Laukkaa tuli tänään aika paljon.
Tänään luvassa oli kisojen jäljiltä pienempien esteiden päivä. Tämä sopi itselleni oikein hyvin. Mentiin siis kavalettitasoa. Estetunniksi tätä ei voi oikein kutsua.
Katsomopäädyssä oli neljä puomia (myöhemmin kavalettia) neljännesympyrän välein. Toisessa päädyssä kolme puomia (minipystyä) ympyrällä innarivälein. Lisäksi pitkällä sivulla oli 20 metrin suora linja kahdesta puomista (miniesteestä).
Ohje oli kaikkien laukata kerralla ja tulla ympyrätehtäviä kavalettikorkeudella omaan tahtiin. Neljän puomin ympyrälle kaivattiin neljää laukkaa väleihin. Varoitin etukäteen että saatetaan keilata ja näin myös tehtiin. Kuitenkin vähemmän kuin pelkäsin. Neljä askelta ei mahtunut ympyrälle kunnolla, joten tultiin pääosin kolmella. Useampi hyvä kierros putkeen. Välillä lipsahti neljäs askel. Toiseen päätyyn yhä vähän vaihtelevasti innareilla. Onneksi Helena tosiaan pääsääntöisesti vain meni. Eikä pudotettu kuin ehkä noin joka 12. puomi. Ope ei ehtinyt tietenkään seurata kaikkia eikä taidettu saada juuri kommentteja. Mieluusti olisin ottanut vinkkejä sekä perusratsastukseen että tehtäville.
Lopulta useamman kierroksen jälkeen otin omin lupineni keskelle käyntiin. Yritin vähän taivutella ja notkistella.
Toiseen suuntaan sama juttu ympyröillä. Ei juuri eroa. Hyviä kierroksia ja välillä puomien lanausta. Lopulta otin tähänkin suuntaan itsekseni käyntiin kun laukkaamista rupesi olemaan kierrostolkulla.
Käveltiin taas hetki ja sitten tultiin suora linja ensin puomeina. Ope kaipasi kuutta askelta. Meillä lipsahti ensin muutaman kerran viiteen kunnes löytyi kuudeskin. Kaarteessa tuli hyvin takaisin mutta suoralla vähän venähti. En tiedä yritinkö pidättää tarpeeksi kunnolla. Yritin olla Helenalle kiltti. Enkä osannut sanoa minkä verran siltä voi vaatia.
Puomit nousivat minipystyiksi ja piti tulla kuutta, seitsemää ja kahdeksaakin askelta. Me siis saatiin enimmillään 6. Sitten sai tulla niin isosti kuin onnistuu ja päästiin neljään. Toiseen suuntaan sama juttu. Viittä ja kuutta. Neljään piti jo pidättää että mahduttiin. Pari pudotusta ja jokunen väärä laukka. Lopuksi piti tulla vielä normaali 6. Tultiinkin 5, myös toisella kerralla. Pidätin vähän lepsusti mutta Helena ei jännittynyt. Selitykseksi ope sai sitten että 6 on meille se lyhennetty malli. Haisi omaankin korvaani vähän selitykseltä.
Loppuravissa taisi olla vähän parempia ja rennompia pätkiä jo joukossa. Korjattiin esteet ja opekin katosi huomaamatta.
Loppuhoidoissa Helena oli nätisti. Hikosi kaulasta ja satulan alta, joten sai osapesun. Yöksi omaan ulkokarsinaansa.
lipsui matkalla maneesiin ja takaisin
satulavyö oli nyt turhan pitkä
olisin kaivannut enemmän palautetta
keilattiin aika paljon (kuten arvelinkin)
laukkaa ei saanut juuri lyhennettyä
chapsieni vetoketjut eivät pysyneet tänäänkään kiinni
Parannusta:
oli kiva mennä Helenalla
pääosin aika tasaista menoa
laukka säätyi hieman
Miia tallensi yhden ympyräinnariylityksemme:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora