Jännitystä ilmassa, hevosessa ja päässä

 Keskiviikkona oli taas estevalmennuksen aika. Nollakeli ja kolme ratsukkoa. Senja oli aiemmin mennyt yhden koulutunnin. En tiedä mitä koulutunnilla oli tehty, mutta karsinasta löytyi läpimärkä ratsu fleeceloimen alta. En muista nähneeni Senjaa koskaan ennen noin hikisenä. Tosin viikon aikana se on mielestäni kasvattanut pörröisen talviturkin. Kyllähän sen alla tulee nollakelissä kuuma.

Omasta vaatetuksestani jätin fleecen pois muka lämpimän kelin takia. Vähän oli vilpoisaa alkutunnista. Kolmatta kertaa klinikan hallissa eli nyt olen ratsastanut siellä enemmän Senjalla kuin Hempalla.

Tänään Senja oli tavallista pinkeämpi hallissa vaikkei mitään tiettyä tuijottanutkaan. Edellistä säikkykulmaa vähän arkoi ja jännittyi siinä. Ehkä sen aiheutti oma takkini? Ei tullut kuitenkaan pakoiluehdotuksia.

Alkuverkassa mentiin taas askellajit läpi (ravissa taisi nykiä) ja melko pian lähdettiin tulemaan klinikan puolen puomilinjaa. Sai sujua normaalia laukkaa. Olin luontaisesti vähän kevyemmässä istunnassa. Ensin innariväli, sitten 4 askelta ja taas innariväli. Askelmäärät menivät joka kerta oikein. Oikeassa kierroksessa piti pyytää enemmän eteen.

Sitten tultiin toisen sivun jumppalinja (neloissarja) ensin ristikkokorkeudella. Ope sanoi esteiden välitkin mutta unohdin taas. Jotakin vähän päälle 6 metriä, kaikki välit olivat kuulemma yhtä pitkät. Mentiin tokina ja ensimmäisen ratsukon suorituksesta päättelin että sinne piti oikeasti sujua hyvin sisään. Sen suhteen ei onneksi tullutkaan ongelmia. Taidettiin tulla molemmista suunnista sangen asiallisesti. En muista vaihtuiko laukka jo tässä välillä vääräksi.

Seuraava haaste ja päivän hankalin osuus oli sininen lankkueste ravilähestymisellä radan poikki. Meille hankalaa oli siis sekä erikoisesteys, ravilähestyminen että tie radan poikki. Ensimmäisellä kerralla tultiinkin vähän turhan arasti ja Senja pysähtyi esteen eteen. Heilahdin maltillisesti ja reagoin sen verran nopeasti että napautin Senjaa raipalla lavalle. Yllättäen Senja ei sanonut siitä mitään.

Uusi lähestyminen ja nyt päästiin yli. Tätä toisteltiin aikamoinen määrä molemmista suunnista. Hankaluuksia oli joko pysyä ravissa (rikkoi laukalle) tai saada ravi tarpeeksi tarmokkaaksi. Senjalla oli ongelmia nostaa kinttunsa esteestä yli ja keilattiin se ties kuinka monesti alas. Onneksi Senja ei näistä suuttunut. Muilla oli samoja pudotteluongelmia. Kummasti ne lankut siinä jotenkin aiheuttivat lisäjännitystä. Päästiin toki välillä oikein hienostikin yli. Mutta oikein hienon hypyn jälkeen seuraavalla lähestymisellä tuli vielä toinen kielto. Tällä kertaa vähän yllättävämpi ja kuski kävi hetken makoilemassa kaulalla. Satulasta poistuttu muttei maastouduttu. Ihan hyvä. Tästä toki seurasi taas sakkokierroksia.

Odotin vain kovasti koska ravilähestymiset loppuisivat. Selvästi niitä pitäisi siis harjoitella vielä enemmän. Samoin noita hiivatin lankkuja pitäisi tunkea vaikka kavaletteihin jotta varsinkin minä lakkaisin katsomasta niitä Senjan selästä.

Tultiinkohan välissä nelossarja korotettuna noin kasikymppiin. Kuitenkin ennen rataa vielä pari kierrosta lankulta sarjalle. Kerran molemmista suunnista. En muista tuliko jo tässä sakkoja kun ei osuttu enää sarjalle kunnolla sisään. Tilanteesta riippuen kuski lennätti kaukaa tai pidätti juureen. Sarjan loppua kohti Senja vähän kiihtyi.

Lopuksi tultiin rata. Ravilähestymisellä sisään. Sininen ja linja, sininen ja linja, linja, sininen ja linja. Oma muistisääntöni meni noin. Linja tarkoitti siis joko kavalettilinjaa tai nelossarjaa, kumpi tuli ensin vastaan. Sininen taas lankkuestettä. Kaksi jälkimmäistä kertaa tultiin sille laukassa ja toisesta suunnasta. Siinä hankalinta oli esteen jälkeen mahtua tekemään käännös uralle törmäämättä sarjan esteisiin. Ahdasta!

Me jäätiin nyt hyppyvuorossa vikoiksi. Muiden hypätessä rupesin vahvasti arvelemaan että tämän jälkeen ei tulla enää muuta. Muut tekivät sakkokierroksensa heti ratojen perään, joten tulkitsin että tämän jälkeen riittää. Omaa vuoroa odotellessamme Senja oli yhä kierroksilla ja kimmokkeista vähän loikkapömelöi.

Radan alku oli meillä ihan ok. Sarjalle oli yhä vähän paikkaongelmia mutta ne olivat pahemmin oikean kierroksen ongelmia. Sinisellä laukat eivät vaihtuneetkaan mutta jostakin syystä en ehtinyt huomata tai ajatella. Mahduttiin niukasti osumatta esteisiin kaarteessa. Lopussa taisi olla yhä pientä hapuilua mutta päästiin maaliin.

Sakkona tuli sarja vasemmalta, sininen vasemmasta oikeaan ja sarja oikealta. Nyt vähän paremmin mutta sarja taidettiin tulla yhä pari kertaa oikealta ennen kuin kelpasi. Tultiin sitten vielä pelkästään lankku mininä vasemmalta oikealle. Ensin loikattiin kaukaa ja saatiin vaihto, kuski ei ollut ihan mukana. Toisella sakkokierroksella oven kohdalla Senja kuuli rapinaa ja teki ihan kunnon loikan sisälle. Ei sitten lähdetty siitä tehtävälle vaan tehtiin vielä ympyrä. Laukka taisi vaihtua hypyssä mutta kaarre oli sen verran reipas (oikaistu) että jalkani osui okserin tolppaan ja taisi siitä hipaista Senjaankin. Loppuun tuli siis vielä vähän poukkoilua.

Loppuravimme jäivät vähän lyhyiksi, olisin voinut hölkätä vielä jokusen kierroksen enemmänkin. Mutta kun maneesiin tuli juoksutettava hevonen eikä Senja ollut edelleenkään kovin rento niin katsoin parhaaksi tulla alas selästä purkamaan esteitä. Hetken Senja otti kipinää muiden sinkoiluista mutta rauhoittui yllättävän nopeasti.

Tämä oli ehkä meidän huonoin hyppykertamme tähän asti. Senja oli pinkeähkö alusta loppuun ja oli paljon paikka-, myötälaukka-, pudotus- ja kielto-ongelmia. Totesin vain että nyt harjoitellaan sitten pinkeällä Senjalla ratsastamista. Eikä onneksi mitään kovin pahoja kulminaatioita tullut. Tämän jälkeen on entistä vahvemmin myös sellainen olo että teen itse jotakin hypyissä väärin koska sekä Ponne että Senja ovat viikon sisään reagoineet sangen samalla tavalla heiluttamalla päätään hyppyjen jälkeen.

Ongelmia:
pari kieltoa
kuski kävi kerran kaulalla
paljon pudotuksia, varsinkin lankulle
vääriä laukkoja linjoilla
loppua kohti ponnistuspaikat nelossarjan sisääntuloon menivät hukkaan
Senja oli poikkeuksellisen jännittynyt
rapinoista tuli sivuloikkia
esteiden jälkeen välillä ravisteli päätä

potkaisin okserin tolppaa

Parannusta:
saatiin tehtävät tehtyä
pysyin kyydissä
en säikkynyt Senjan loikkia
ei tämä nyt onneksi hirveän kamalaa ollut

Ella S. videoi meitäkin, kiitän!