Ponipihan esteteholla

 Torstaina piti olla lomapäivä mutta työ- ja tallitilanteesta johtuen tulikin vain puolikas lomapäivä. Aamupäivästä lähdin kuitenkin täsmähoukuttelun (wa-ryhmäviesti) perusteella Ponipihan estetehotunnille. Meillä oli 4 hengen ryhmä, hintaa 35 euroa. Ratsukin selvisi heti ilmoittautuessa: Herkko. Eli toista kertaa sen kyytiin.

Eilen selvisi kaverin puheista että Herkko on sama heppa, joka kävi Aaltokankaallakin pyörähtämässä. Minähän muistan nähneeni sen siellä! Sitä ennen se oli Oulunsalossa ja pienellä salapoliisityöllä löysin vanhan hevosesittelyn: Herakles.

Listan mukaan Herkon ei pitänyt mennä muuta mutta heppajakoja oli pitänyt laittaa vähän uusiksi ja hummani olikin hyppäämässä jo edellisellä tunnilla. Eikä Herkon karsina ollutkaan siellä missä muistelin vaan "päätallista" oli tullut yksityisten talli. Onneksi Herkon karsina näytettiin minulle "tammatallista". Sitten maksoin tuntini ja lähdin vanavedessä maneesiin katsomaan edellisen tunnin menoa. Pihalla oli loskainen +1°C, ei satanut.

Ensimmäinen yllätys oli maneesin sisällä oleva "vesisade". Katosta tippui reilusti vettä katsomoon. Piti vähän katsoa minne tavaransa asetteli. Opena näytti olevan Äimiskän tuttu, nyt siis jo kolmannella eri tallilla minua opettamassa. Etukäteen en siis tiennyt kuka pitää.

Herkko näytti vähän hitaasti käynnistyvältä ja liirailevalta muttei katsonut mitään ja hyppäsi empimättä. Kävin nostelemassa puomeja ja ne olivat kevyitä minitikkuja. Normipuomien painaessa n. 9 - 12 kg, nuo olivat pikemminkin viiden kilon luokkaa.

Vaikka mainostettiin että Herkolla on estekamppeet valmiiksi päällä niin sama satula sillä taisi olla kuin kesällä. Eikä sillä useampaa satulaa lie ollutkaan. Jalkani nimittäin hilautuivat yhä taakse. Taisin lyhentää jalustimia yhdellä jo selkäännousun jälkeen. Myöhemmin lyhensin lisää, sillä pienissäkin hypyissä oli todella epävakaata olla jalkojeni heiluessa taakse. Lyhyemmät jalkkarit onneksi auttoivat!

Muut 3 hummaa tunnilla olivat pieniä poneja (myös Pyllerö, nykyisin Usva!). Yksi oli vähän tahmatassu mutta kaikki saivat omat hommansa hoidettua asiallisesti. Opella oli toki oma haasteensa estevälien kanssa.

Alkuun ravattiin jo puomien yli. Herkko ei juuri välittänyt jos tuli osumia. Hankalampaa oli tehdä päätyyn ympyrä kahden kavaletin yli. Osuttiin, mutta välillä taisin ottaa vähän liikaa sisäohjasta. Sitten sama laukassa ja puomit nousivat vähän irti maasta. Ope kaipasi vähän kootumpaa hevosta. Suht tasaista kuitenkin.

Herkko ei ollut selvästi kovin kovassa kunnossa koska puuskutti roimasti jo tässä kohtaa tuntia. Vähän pelkäsin että miten jaksaa nostaa jalkojaan loppuun asti mutta hyvin skarppasi eikä liikkeessä tuntunut väsyneeltä.

Sitten tultiin toisen sivun linja, olikohan 17 metriä, ravilähestymisellä. Ekalta esteeltä piti saada laukka ja jatkaa toiselle. Kavalettiympyrä perään. Oikea laukka piti saada ja tuli enimmäkseen vasenta. Pari kertaa onneksi vaadittu oikeakin. Väli taidettiin tulla pääsääntöisesti viidellä laukalla.

Sitten tultiin sama laukalla. Ope kaipasi kuutta askelta ja siihen lähdin tähtäämään. Luulin sitä helpoksi hommaksi mutta Herkko päätti mennä viidellä. Myös toisella kerralla. Kolmannella sain pidätteitä vähän läpi ja tuli niin paljon kiemuraa että tuli 7. Sen jälkeen onnistui se kuusikin. Laatu oli vaihtelevaa. Välillä sujui rennosti, välillä piti lähes istuttaa pidätteet läpi. Meille ohjeeksi oli tulla aina kun mahtuu ja kiva määrä toistoja tulikin. Esteet melko miniä. En muista tultiinko sitten myös tahallaan viidellä.

Tultiin vielä tippakuvio pari kertaa. Vasemmassa laukassa okseri, kaareva linja vasemmalle pystylle, pystyltä oikea laukka ja aiempi linja pystyltä okserille.

Vaikka kuinka yritin niin en saanut laukkaa vaihtumaan hypyssä vasemmasta oikeaksi. Nyt ymmärsin myös kuinka helposti Herkko oli sen jälkeen livahtamassa seuraavalta linjalta sivuseinälle.

Sitten tultiin enää rata ja meidät jätettiin viimeisiksi. Meille nostettiin ja esteet näyttivät jättimäisiltä. Okserin olisin veikannut 90-senttiseksi mutta jälkimittaus paljasti: 75 cm. Muut olivat pienempiä.

Ope selitti radan vähän erikoisesti numeroiden aina tehtävän kerrallaan. Ensimmäinen suora linja: 1, puomi ja pysty lävistäjällä: 2, jumppasarja: 3, jne. Omalla laskutavallani esteitä oli 9. 11 hyppyä + maapuomi.

Linja venähti nyt neljällä ja jotakin taisi pudota. Vääriä laukkojakin korjailtiin matkan varrella jokunen. Nyt tipalle tuli kuitenkin vaihto! Okserihypyissä kuskin istunta ei ihan pitänyt vaan esteeltä laskeutuessa tuli heilahdus eteen. Herkkoa ei haitannut. Eikä tuijotellut viimeisen pystyn alla olleita kavalettipalikoitakaan. Mutta pääosin siis tasaista ja näppärää menoa vaikka pidätteiden läpimenosta oli yhä hetkittäin mielipide-eroja. Olin kuitenkin suoritukseemme tyytyväinen.

Loppuhölkät jäivät aika lyhyiksi kun seuraava porukka tuli maneesiin. Purettiin esteet pois ja Herkko vihjaili talliin lähtemisestä. Olisin halunnut ottaa ohjat irti martingaalista mutta ne oli jeesusteipattu soljesta kiinni.

Tallissa Herkko oli huomattavasti edelliskerran muistikuvia hyväntuulisempi. Varusteet pois, pikaharjaus, loimi niskaan ja pihalle. Oli vähän hikinen muttei kuulemma haittaa. Ehtivät ulkoilla vielä hetken ennen rakettiaikaa. Kenkiä ei vieläkään ollut enkä saanut kavioita putsattua kun kaikki kaviokoukut olivat kateissa. Katsoin kaviot vain läpi.

Ihan hauska tunti, kannatti kyllä käydä.

Ongelmia:
märkä katsomo
satula heitti jalkojani yhä taakse
Herkko puuskutti aika paljon
yritti liirailla
vaadittu askelmäärä linjalle olikin haastava juttu
laukanvaihdot esteillä eivät juuri onnistuneet
isommalla okserilla istuntani ei pitänyt
liuta pudotuksia ja kolinaa, ei ollut kovin tarkka jaloistaan
kaviokoukut olivat hukassa

Parannusta:
hyppäsi empimättä
innostui enemmän hyvällä tavalla eikä ollut jännittynyt
osuttiin esteille
saatiin vähän isompiakin esteitä
oli tallissa hyväntuulinen
ihanan lyhyt tallimatka

Mariella videoi meidänkin hyppyjämme, kiitos!