Keskiviikkoaamuna tuli testistä nega ja olo oli normaali, joten illalla säntäsin taas tallille. Tiistain tunti piti tosiaan jättää välistä testitulosta odotellessa. Nyt estevalmennuksen jälkimmäiseen porukkaan Senjalla kuten tavallisestikin. Tänään Senja tosin oli edellisellä koulutunnilla hommissa, joten satulanvaihto ja pikainen siirtyminen klinikan halliin. Kaikesta tohinoinnista huolimatta olin aika hidas. Selkään halusin hypätä vasta klinikan hallissa.
Muut ravasivat puomeja ja laukkasivat kun vasta säädin vyötä tiukemmalle. Jalkkarit olivat pitkähköt mutta aloitin niin. Tultiin kahdessa kulmassa kahden puomin yli vähän kulman sisäpuolelta kaarella. Senja ei ollut yhtään asetuksillani, nyki ohjia eikä taipunut. Ei tainnut kuunnella pidätteitäkään. Ei kuitenkaan tuijotellut mitään ja jolkotteli puomeista yli pääosin asiallisesti. Tultiin niitä muistaakseni myös laukassa molempiin suuntiin. Jotenkin en tässä ohessa saanut ratsastettua Senjaa avuille.
Sitten tultiin lävistäjällä olevaa puomi-lankku-puomia jokusen kerran. Ihanasti laukassa sisään. En paineistanut erityisemmin eikä Senja katsonut lankkua yhtään. Tosin nyt oltiin kävelty sen ohi ensin molemmista suunnista. Saatiin liuta sakkokierroksia osin väärän laukan, osin esteen jälkeisen liian innokkuuden takia. Itseäni häiritsi oma ylimukautumiseni hyppyihin. Hirveää pyllistelyä. Näemmä en osaa laittaa sitä vaadittaessa pois päältä. Vähän pitkät jalkkarit saattoivat aiheuttaa sitä omalta osaltaan. Ope ei kuitenkaan sanonut siitä mitään.
Lyhensin jalkkareita ja este nousi. Parani, mutten edes huomannut. Omasta mielestäni Senja oli esteen jälkeen hyvin kuulolla jo ennen kulmaa. Open mielestä ehkä ei. Terävyyttä on kuulemma tarpeeksi, sitä ei tarvitse treenata.
Jossakin vaiheessa hyppyjen alkaessa Senja keräsi äkillisen pöllöenergian ja rupesi tuntumaan siltä että kohta tulee pukki. En ihan tiedä mistä se kipinä tuli mutta ei onneksi tullut kovin isoa liikettä. Rauhoittelin hummaa äänellä ja sen jälkeen oli hetken vähän pinkeä mutta lopputunnin taas yllättävänkin rauhallinen.
En muista tultiinko pitkän sivun jumppalinja ensin pelkästään. Osasin ratsastaa nyt hyvän lähestymisen ja hyvin sisään.
Ratakierroksia tultiin kaksi, ensin lyhyempi ja sitten vähän pidempi. Alkuun ongelmani oli töpöttää vielä yksi ja toinenkin askel ennen estettä ja päädyttiin useammin ihan juureen. Lopulta tajusin päästää eteenkin. Tuntui silti siltä että hukkasin kaiken flowni tänään työjuttuihin.
Jälkimmäisellä radalla Senja oli sen verran innoissaan ettei töpöaskelien ottaminen olisi enää onnistunutkaan, sillä pidätteet eivät menneet kunnolla läpi. Muualla en sitä niin huomannut. Yritin ajatella painoa taas takaosalle ja laukkaa kevyeksi. Toteutuksesta en tiedä. Vähän epätasaista menoa. Olin kuitenkin suht tyytyväinen. Erityisesti siitä että Senja ei katsonut lankkua yhtään toisesta suunnasta.
Lankkupysty taisi olla tänään päivän korkein este. En muistanut oman hyppyvuoron jälkeen katsoa sen korkeutta. 80 tai 90 tms.
Open jälkikommentit olivat vähän hassuja. Kuulosti siltä mitä kirjoitin pari viikkoa sitten siitä, että pitää oppia ratsastamaan jännittyneellä Senjalla. Mutta eihän Senja ollut tänään kovin jännittynyt vaan sangen rento ja omasta mielestäni kuitenkin aika hyvin kuulolla. Ei kiihdytellyt ja tuli esteiden jälkeen asiallisesti takaisin. Jotakin mainitsi myös että "vaikka luulet että se on avuilla". En todellakaan luullut! Taipuminen oli edelleen vähän vajaavaista ja hienosäätö puuttui.
Loppuun ravasin vielä hetken, aika lyhyeksi jäi kun aika loppui. Siinä oli vähän tasaisempaa menoa. Esteiden purku oli niin nopea että hyvä että ehdin osallistua. Tallilta selvisin kolmessa vartissa kotia kohti.
alkuverkka oli aika olematon
Senja ei taipunut eikä ollut kunnolla avuilla
kuski ylimyötäsi pikkuhyppyihin heittäytymällä ylävartalolla
yksi jännityspömeli
pari pudotusta
kuski oli hukassa ponnistuspaikkojen kanssa
Parannusta:
Senja ei tuijotellut
sininen lankku ei ollut ongelma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora