Keskiviikkona estevalmennukset jatkuivat vihdoin open palattua saikulta. Menen nämä siis aina Senjalla jos ei mitään yllättävää tule. Mentiin klinikan maneesiin ja siellä nämä treenit ovat nyt talvikauden yli. Taisi olla itselleni vasta kolmas kerta siellä ratsailla. Olin tokassa porukassa, joten esteet olivat valmiina. Meitä piti olla 4 mutta olikin vain 3. Oikein passeli määrä. Pihalla oli taas nollassa.
Alkukäynnit talutettiin pihalla. Maneesissa Senja pyöräytti kasan heti ovelle, joten siivosin sen ennen kuin hyppäsin kyytiin. Ohje oli ruveta alkuverkkailemaan. Otin pienen hetken tuntumaa käynnissä ja sitten pyörittelyä ravissa. Kolmellakin kuskilla piti katsoa mistä meni. Välillä kaikki meinasivat väistää.
Senja oli rento ja kuulolla. Kieli pilkotti vain hetken alkuverkan lomassa. Mentiin askellajit läpi eikä ollut mitään ihmeitä. Ei tuijotellut ovia eikä kulmia. Eikä mitään muutakaan. Ei toki ollut erityisen taipuisaa heti alkutunnista. Tasaista kuitenkin.
Hommat aloitettiin keskilinjan ravipuomeilla (välit 1,2 metriä). Ensin puomit maassa, sitten toisesta päästä ylhäällä. Sangen tasaista, siistiä ja suoraa molempiin suuntiin.
Seuraavaksi puomien paikalle tuli puomi, kavaletti ja puomi. Ravilla sisään ja hypystä laukkaan. Ensin vähän löysästi. Molemmat laukat kuitenkin löytyivät alastuloon. Vasen helpommin. Oikeaa hakiessa matkaan tuli pieni kiemura vasemmalle.
Sitten tultiin jumppalinjaa, jossa oli aina puomi ja ristikko vuorotellen. Yhteensä 6 kpl. Välit 2,5 metriä. Vasemmassa kierroksessa. Senja tuli kivasti ja tasaisesti. Kertaalleen pyysin puomille vähän kauempaa ja kertaalleen ei ollut mitään paikkaa. Loppua kohti tilanne kuitenkin aina korjaantui. Suurimman osan kerroista sain paikan ensimmäiselle ratsastettua. Vähän lähellä oli parempi ja siitä tuli kehuja. Ratsasta kaarre vahvasti ennen linjaa, oli ohje. Odotin että oltaisiin valuttu lopussa oikealle kohti seinää mutta valuttiinkin vasemmalle. Lähestyvä kulma taisi tehdä sen. Alastulossa yritin sitten törkkiä vasemmalla jalalla takaisin linjalle.
Suoritettiin helposti ja tasaisesti. Kevyt istunta piti pitää tehtävän läpi ja siitä ei tullut kuin kehuja. Muutenkin oli helpompaa olla kevyessä istunnassa.
Vika este nousi pystyksi ja siitä sitten kohosi lopulta kai metriseksi. Ei tuntunut tai näyttänyt missään vaiheessa pahalta. Apuun tulivat myös ohjauspuomit yläpuomin päälle. Ei tuijotettu niitä. Kertaalleen tosin Senja potkaisi toisen niistä alas. Ope pidensi vikaa väliä jossakin kohdassa mutten huomannut eroa. Ohje oli myödätä jo puomilla ennen viimeistä hyppyä. Jalustimet olivat tähän vähän pitkähköt mutta eivät olleet haitaksi.
Sitten tultiin oikeassa kierroksessa toisen sivun jumpalle. Lyhensin jalkkarit tässä välissä tokavikaan. Alkuun kaksi kavalettia, sitten kaksi puomia ja okseri. Välit 3 metriä. Kun okseri oli mininä niin vika väli oli vähän ahdas. En osaa selittää miksi okserin noustessa sen edessä tuntui olevan paremmin tilaa. Ohje oli tehtävän jälkeen istua alas ja ratsastaa päätyyn rauhallinen ympyrä. Oli hankala muistaa istahtaa alas okserin jälkeen. Ympyrämme olivat hyvinkin kontrolloituja.
Okserille haettiin pitkää myötäämistä. Näissä huomaa että oma tasapaino ei pysy niin hyvin kuin tahtoisin kun lähden heittämään käsiä pois. Sitten tuli kommentti että pitäisi myödätä vähemmän kuin robotti. Eli ei niin pikaisesti tuntumasta pois ja takaisin vaan vähän sulavammin. Tunnustan. En tiedä osasinko korjata. Joka kerta tehtävän jälkeen mietin myös että pohkeeni eivät tainneet olla hypyissä kiinni.
Kertaalleen Senja vähän innostui ja kanttasi kulman ennen tehtävää. Ope käski tehdä jatkossa sinne ympyrän jos tarvitsee. Mutta seuraavalla kierroksella ja sen jälkeen Senja olikin taas hienosti kuulolla eikä ympyröitä tarvittu. Pitkällä sivulla tehdyt puolipidätteet taisivat ajaa asiansa puolivahingossa. Olin taas positiivisesti yllättynyt.
Okseri nousi lopulta meille ysikymppiin eikä ollut tässäkään mitään ongelmia. Tasaista suorittamista ja yhä taidettiin tulla joka kerta myötälaukalla alas. Yllättävää mutta hienoa.
Se riitti meille ja hölkättiin vielä loppuravit. Nyt oli jo vähän taipuisampaa. Eikä kovin pahaa alkukiihdyttelyä. Olin todella yllättynyt siitä kuinka tasaista menoa meillä oli tänään. Toki varmasti yhä olisi ollut varaa parantaa paljonkin.
Olisin voinut ottaa vähän enemmänkin ohjeita, sillä nyt päässäni ei ollut juuri mitään kun tultiin tehtävälle. Siihen nähden ihan hyvää suorittamista jos ei juuri ajatus liiku.
Sitten purettiin esteet, loppukäynnit hoituivat samalla. Tallilla Senjan huolto pois. Ei tullut hummalle hiki tänäänkään. Nyt olin alle tunnissa valmis vaikka tallissa oli tunnin jälkeen myös koulutuntilaiset eli pesupaikalle joutui jonottamaan hetken.
yksi kulma meni vähän oikaisten
myötäsin liian robottimaisesti
unohdin istua okserin jälkeen alas
jalkani taisivat olla hypyissä irti kyljistä
en muistanut miettiä juuri mitään
Parannusta:
Senja ei tuijotellut mitään
oli tosi kivasti kuulolla koko tunnin
säätyi hyvin
myötälaukat (viimeistään parin askeleen päästä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora