Suositeltu koeratsastus

Keskiviikolle oli sovittu uuden mahdollisen vuokrahepan koeratsastus. Tämä hoitui puskaradion kautta pöydän alta ilman että kyselin edes mitään. Taas itselleni ihan uusiin maisemiin. Ajoaikaa oli onneksi vain alle vartti. Pimeää ja reilusti plussalla. Ei siis juuri maisemia näkynyt.

Humma oli jo sisällä ja osin harjattuna. Ihan asiallinen tyyppi. Enemmän luimutyyppiä (en tosin nähnyt luimivan) kuin hymynaama. 10-vuotiaaksi kääntynyt musta ruuna, oliko vasta 5-vuotiaana ruunattu. Taustaltaan n. 115-luokkien esteratsu ulkomailta. Korkeutta kuulemma 163 cm. Sain valita laitetaanko este- vai koulusatula ja vaihdellaanko niitä. Päädyin aloittamaan estesatulalla. Suojat jalkoihin, ei apuohjia (martingaalin saa halutessaan). Kaviot putsattiin täälläkin kun poistuttiin karsinasta.

Maneesi oli lähes tallin vieressä. Ulkona mentiin vain parikymmentä metriä. Maneesi oli arviolta 25 x 60 metriä. Ei erityisen valoisa. Paikalla oli keskimäärin noin 3 hevosta ja kävijät vaihtuivat.

Hyppäsin selkään ja pitkin ohjin kävellessä humma oli aivan tolkku. Ei kaikista herkin pohkeelle mutta meni kyllä. Ei erityisen hidas tai reipas. Enemmän tuntui siltä ettei aina tajunnut mitä siltä halutaan. Kuulemma vaatii aikaa vertyäkseen ja sitten vasta rupeaa kulkemaan paremmin oikein päin. Yritin toki hakea tuntumalle ensin käynnissä. Ei kovin vakaata. Ei taipunut kovin helposti ja kulki vähän jännittyneenä. Jos nyökkäsikin pyöreäksi niin tuntui pikemminkin rullaavan tyhjäksi. Ravi oli asiallista. Välillä tuntui että halusi itse säädellä vauhtia. Kun maneesiin tuli esteitä niin käynti meinasi mennä hukkaan ja töpötti pikkuravia.

Laukat nousivat pienen kiihdytyksen kautta. Laukkasi kuitenkin tolkusti ja ohjautui hyvin. Vaihdon tein lävistäjällä suosiolla ravin kautta. Suurempia taivutteluja tai temponmuutoksia en tehnyt.

Esteitä kasattiin kaksi. Ensin molemmat pieniksi ristikoiksi. Ylitettiin niitä jokunen kerta. Tasaista ja helppoa. Tosin pitkällä sivulla laukka vaihtui useamman kerran hypyssä vääräksi. Tultiin n. 5 hyppyä. Sitten pikkupystyiksi ja taas pari hyppyä. Vaihtelin kuvioita. Nostettiin n. 60 senttiin ja yhä helposti. Tosin kertaalleen paikka jäi vähän kauas eikä Miku lähtenytkään kauempaa hyppyyn kuten kuski. Töpötti pikkuaskeleen, meni puhtaasti yli eikä suuttunut kuskin ennakoinnista. Tai niin luulin. Sitten nostettiin pelkkä lävistäjän este, noin 75 senttiin. Alku hyvin mutta esteelle humma kielsi ja veti seminopeasti ohi. Toinen jalustin putosi mutta pysyin onneksi kyydissä.

Eipä muuta kuin uutta yritystä. Alku hyvin mutta hyvissä ajoin lähestyessä laukka meni rikki ja humma rupesi pomppimaan sivuttain. Vuoroin etu- ja takaosa keveni. Ei siis pukittelua muttei oikein keulimistakaan. Kuskille tämä tuli yllätyksenä ja sain pudotettua käyntiin. En muista otettiinko jo tässä pätkä ravia ennen uutta laukkaa. Päätin tulla aiemmin hypätyn pienemmän punaisen pystyn mutta taas rupesi pomputtamaan siihen malliin ja liiraamaan kohti seinää ettei onnistunut. Vierasta hevosta en arvannut ruveta komentamaan, joten tasasin pomput käyntiin ja pyysin laskemaan esteet ihan pieniksi.

Ravattiin hetki ja sitten laukalla kohti n. 15 cm pystyä. Taas alkoi pompinta mutta totesin että tuosta mennään yli vaikka käynnissä. Miku tarjosikin ravia ja hyvin meni ravissa. Jatkettiin laukkaan ja hypättiin lävistäjän este sekä punainen vielä toisesta suunnasta. Ratsu oli sen verran hikinen ja sillä oli hypätty viimeksi elokuussa, joten totesin että parempi jättää hyppyhommat tähän. Nyt sain tilanteen ratkaistua kuitenkin vielä hyvin.

Vasta tässä vaiheessa kuulin että oli kuulemma tehnyt ensimmäisellä hyppykerralla paremmallekin kuskille samaa. Se jäi kyllä epäselväksi miten tilanne oli ratkaistu. Ja minähän olen harrastelija aiempaan hyppyyttäjään verrattuna.

Ravasin hetken, yritin hakea ratsua tuntumalle ja tasaiseen tahtiin. Onnistui vaihtelevasti. Huomasin että rentoutui oikeaan kierrokseen paremmin. Vaihdettiin vielä koulusatula ja jatkoin sen kanssa hetken töitä. Herkästi niputti kaulansa ihan littaan ylös. Minä kaipasin pyöreää muotoa vähän pidemmällä kaulalla ja hetkittäin tuli asiallista. Paremmat pätkät lisääntyivät ja niinä kulki nätisti. Tosin yhä oli joko vähän hidas pohkeelle tai napautuksesta kiihdytti eikä sen jälkeen olisi halunnut kuunnella enää pidätteitä.

Kun muut hevoset lähtivät ja jäätiin keskenämme maneesiin niin päästin pitkät ohjat loppukäynteihin. Kävelin useamman kierroksen selästä ja yhä tuntui tolkulta ja turvalliselta. Lopulta otettiin satula pois ja talutin vielä hetken loimi päällä. Olin noin tunteroisen selässä.

Kaviot putsattiin myös maneesista lähtiessä. Karsinassa oli aika monta pykälää tarkempaa ettei rynnätä heinille, kuin minun elämässäni yleensä. Itse olen tyytynyt siihen että varusteiden riisumisen ajan ollaan paikallaan eikä heinille sännätä. Etusiin laitettiin vartiksi kylmät.

Oli niin paljon asiaa että kaikkea ei vain ehtinyt tässä. Valmentajakuvio kuulosti siltä, että sovittiin että tulen seuraavan kerran paikalle kun kouluvalmentaja on läsnä. Liian erilaisia valmennustyylejä ei voi kuulemma sekoittaa. Enkä tässä päässyt jyvälle siitä, millaisella metodilla Mikua on nyt koulutettu ja ratsastettu. Pitää nähdä ja kokea itse. Sen perusteella voin vasta sanoa että sopiiko se minulle.

Lähdin tallilta vähän ristiriitaisin tunnelmin. Toki ymmärsin että harvoin ensiratsastus uudella hevosella on mitään timanttipölyä fanfaareissa. Hevonen oli kivan oloinen ja perustolkku vaikka olikin vähän hapannaama. En säikkynyt sen pompuista mutta jäin pohtimaan että mitenköhän meillä tulee menemään. Toki jatkossa hyppäisin open silmien alla.

Ongelmia:
tuntui vähän raa'alta
yksi huono ponnistuspaikka
sen jälkeen estemoodi meni rikki ja pomppi poikittain
ei tuntunut hyvältä idealta lähteä komentamaan vierasta pomppivaa hevosta
ei päästy n. 75-senttisestä pystystä yli
koulusatulassa oli vähän etukenoinen olo

Parannusta:
asiallisen oloinen
selässä oli turvallinen olo
hyppäsi pikkuesteet helposti
sain lopulta estehommat lopetettua hyvään (vaikka pieneen)