Kaarevaa rautakankea oikean ohjan tuntumalle

Perjantaina ehdin Hempan luo. Keli oli pari astetta pakkasella ja oli tietysti säkkipimeää illalla. Vähän sumuista.

Humma löytyi pihatosta ja tuli pienellä huhuilulla luokse.

Eilen Hempalla oli ollut vapaa ja välipalaksi sille oli näemmä syötetty taas rautakankia. Tarkemmin sanottuna oikealle kaarevia rautakankia. Alkukäynnit käveli oikein letkeästi mutta kun otin ohjia tuntumalle niin oli taas ihan tyhjä oikealta ja aivan mutkalla. Pidin oikean ohjan kädessä ja rupesin suoristelemaan. Alkuun tein väistöjä ja avoja. Kaikkea muuta kuin kauniisti pyöreällä niskalla. Yhä oli pohkeellekin hidas ja kumauttelin välillä eteen. Lopulta raviin asti. Siinä ei ollut yhtään sen suorempi ja kun rupesin suoristelemaan niin muistin että nyt vasta on alkuravit menossa eikä olla vielä hölkätty pohjille. En silti antanut juosta mutkalla vaan suoristelin aktiivisesti.

Ravissakin pidin oikean ohjan kädessä ja skarppasin etten jää vetämään vasemmalta. Lapoja muistin miettiä valitettavan vähän. Kulmissa väistätin takaosaa ulos ja keskityin tekemään pidätteet niin että ne menivät läpi. Sekä välillä muistin rentoutua ja antaa Hempan olla hetken rentona. Sekä kehua aina kun teki oikein. Työsarkaa oli!

Koska kenttä oli asiallisessa kunnossa niin menin verkassa laukatkin. Sangen kammottavaa molempiin suuntiin. Ratsu mutkalla ja oikea ohja tyhjä. Yritin suoristaa, tehdä pidätteitä ja ajatella lapoja pois aidalta. Huolehtia ettei laukka mene nelitahtiseksi. Ei parantunut vaikka mentiin ihan tovi molempiin suuntiin. Laukkojen jälkeen huilattiin ja yllätyin ettei humma ollut hionnut kaulasta yhtään. Tässä vaiheessa oli mennyt noin 40 minuuttia eli vähän pidempään kuin oli ehkä tarvis.

Sitten aloitettiin hommat vähän kuin uudella kierroksella. Käyntiä oikeassa kierroksessa avoajatuksella, vasemmassa sululla. Yritin korjata omaa painoani vasemmalle jos huomasin valahduksia. Välillä hidastin ja yritin päästä suoralla ratsulla suoraan. Ravissa istuin alas ja olin välillä ympyröillä. Jos meni kovin hankalaksi niin palattiin käyntiin.

Lopulta vähän parani ja otin laukatkin uudestaan. Nyt vähän asiallisempaa ja hetkittäin parempaa ja rennompaa. Hassusti oikeassa kierroksessa raipasta kokosi ja lyhensi laukkaa. Ei tullut protestipotkuja.

Laukkojen jälkeen muistin ravissa paremmin käyttää vatsalihaksiani ja pitää kädet hiljaa. Hemppa rupesi suoristumaan ja tulemaan kahden ohjan tuntumalle. Yhä suunnanvaihdoissa pakka hajosi ja nyki mutta alkuun verrattuna meni huimasti paremmin.

Pyörittelin hetken ja odotin josko suunnanvaihdot tasaantuisivat. Eivät tasaantuneet ja totesin että pakko lopettaa ennen kuin ratsu on ihan naatti.

Loppukäynneissä keskusteltiin tulevan kauden kenttäkisakalenterista junnun kanssa. Ensimmäiset kisat ehkä jo toukokuussa. Sitten vielä talutin ja keräsin läjämme. Satulan alta Hemppa oli hionnut ihan kunnolla, kaulasta oli hieman kostea.

Ongelmia:
oli vino
nyki vähän vastaan
ensimmäiset laukat olivat aika kamalia
ei tullut ihan nykimätöntä lopuksikaan

Parannusta:
kenttä piti kaikissa askellajeissa, ei lipsunut yhtään
suoristui paremmaksi loppua kohti
nykiminen väheni kovasti
ei kiukkuja eikä takapotkuja
laukassa raipasta hauskasti kokosi