Yöllä satoi lunta mutta pahimmoilleen liian vähän. Sen verran että auraamattomissa paikoissa tilsaantui käynnissä ja sen jälkeen jalat luistivat hokeista huolimatta.
Matkaseura toivoi jotain uutta reittiä. Viimeksi opastin Tiitonsaaren suorille, joten nyt lähdettiin kiertämään Reinin lenkkiä. Itselläni oli aikataulu ja lähdettiin vähän viime tipassa, joten mentiin tiet suht rivakasti. Aikaa oli noin tunti ja vartti.
Hemppa oli tänään jännittynein heti alkumatkasta Murron risteyksessä. En tiedä mitä näki/kuuli. Vähän yritti pyrähdellä. Onneksi rauhoittui nopeasti. Hölkättiin ravissa pitkä pätkä Isolan ohi ja lopulta otettiin tielle laukkaakin. Poni tuli meidän perässä ja suokki ei pitänyt taas kamalaa kiirettä. Menosuunnan huiput meillä n. 28 km/h.
Viimeinen pätkä autiotalon ohi mentiin käynnissä. Tässä oli sen verran irtolunta jään päällä että vähän tilsaantui ja takaset välillä lipsuivat. En muista että Hempan kanssa olisi aiemmin ollut näin paljon pito-ongelmia. Ei mitään kamalaa mutta varmaan kolmisenkymmentä pientä yhden jalan lipsausta koko lenkillä, kaikki käynnissä. Mutulla ehkä 10 cm luiskauksia.
Pellon poikki mentiin ravilla ja kaikki lipsuminen loppui kuin seinään. Metsä käynnissä ja siellä liukastelu jatkui. Tiellä taas ravia, hyvä pito. Käynnissä ojan viertä, lipsumista. Pellolla ravia ja sama pätkä autiotalon ohi käynnissä. Autoteillä ei lipsunut käynnissäkään.
Paluumatkalla otettiin kaksi laukkapätkää. Vähän yritin muistaa ratsastaa mutten tainnut suuremmin puuttua vauhtiin. Poni pysyi perässä ja kun rupesi tulemaan lähelle niin hienosti sai otettua vähän välimatkaa. Reissun huiput n. 33 km/h spurtattiin tähän. Käveltiin hetki ja laukattiin vielä pätkä.
Sitten ravissa ja käynnissä takaisin tallille. Aurinko pilkotti hienosti, joten toivoin ohimennen valokuvaa risteyksessä. Toive toteutettiin niin nopeasti etten edes huomannut.
 |
| Kotimatkalla maastosta. Aurinko! ©Anu |
Oltiin hyvin täsmällisesti tasalta takaisin. Ehdin purkaa Hempalta ja itseltäni heijastimet ja virittää kannukset sekä säätää jalustimet. Käveltiin pitkin ohjin open tuloon asti ja taas jalat lipsuivat.
Tänään pysyteltiin alkutunti lähinnä uralla, koska siinä oli paras pito. Hyvin käyntipainotteista oli tänäänkin.
Aloitettiin avoilla eikä päästy kovin pitkälle kun palattiin askel taaksepäin ja lähdettiin virittelemään Hemppaa hereille avuista. Jalasta eteen. Pidätteestä takaisin. Eikä mitään haahuilua väliin. Heti raippa, jos ei tule reaktiota. Hemppa tarjosi ravihypähtelyjä ja välillä laukkaakin. Niissä riitti pito eikä liukasteltu. Sitten jatkettiin uudestaan avojen kanssa. Positiivista oli kuulemma että nyt lavat olivat paljon paremmin hallussa kuin aiemmin. Kuski yritti keskittyä taas kaikkeen tekemiseensä eikä muistanut aina tunnustella missä lavat menevät ja missä niiden pitäisi mennä.
Vasemmassa kierroksessa ruvettiin tekemään sulkua. Vain lievä poikitus takaosalle. Kuskin pitäisi saada ensin oma painonsa pysymään vasemmalla. Lisäksi katse piti ajatella enemmän oikealle jotta oma pää suoristui.
Kertaalleen Hemppa kuuroutui täysin pohkeelle ja komensin siihen päälle vähän liikaa. Tuli mojova takapotku hyvällä tähtäyksellä ja aidasta lähti ylälankku irti. Hupsis. Ope sanoi että noissa tilanteissa kannattaa ensin odottaa ja hengittää hetki ja jatkaa luovimalla. Tykkään tästä hevosystävällisestä lähestymisestä. Jos oikeaa pohjetta ei kuunnella niin sitten väistö suoraan sivulle. Se auttoi. Eikä tullut enempää protesteja. Videointi loppui suunnilleen tähän.
Mentiin välillä myös pientä ravia. Hyviä hetkiä mutta yhä aika epätasaista. Oikean kierroksen avosta palattiin taas käyntiin parantelemaan. Pidäte kunnolla läpi ja sitten sisäjalasta ns. sivulle. Ympyröillä yritin taas kovasti käyttää ulkojalkaa lapojen korjailuun vaikka ohje oli tehdä molempien ohjien pidäte ja sitten sisäjalka. Eikä saanut jäädä kantamaan ohjilla. Kehut vasemmalla kädellä.
Päästiin pikkuhiljaa menemään pidempiä pätkiä ravia. Lopputunnista kuvio oli tehdä päädyssä isoa volttia. Oikeassa kierroksessa tehtiin avoa, vasemmassa sulkua. Useampi kierros aina suuntaansa. Suunnanvaihtojen myötä Hemppa rupesi vihdoin tasaantumaan. Ope sanoi että kun Hemppa kantoi oikean kylkensä niin myös sen häntä suoristui samalla. Jopas. Kuskille hankalaa oli tänään muistaa kantaa vasemmassa kierroksessa ulkokäsi.
Vaikka kokonaisuus ei ollut tänään alusta asti erityisen tasainen ja hitaista reaktioista tuli noottia niin päästiin taas lopettamaan hyvään. Lavat olivat aiempaa paremmin hallussa ja Hemppa tuntui alusta asti ryhdikkäämmältä. En huomannut turpahihnattomuuden vaikuttavan ratsastukseen. Jäinen kenttä haittasi enemmän. Ope kommentoi että kun Hemppa kantoi itsensä paremmin niin ei lipsunut, pitkin ohjin rupesi taas sutimaan.
Kävelin hetken, siivosin kasamme ja Hemppa sai syödä ja juoda sisällä ennen kuin palautin sen pihattoon. Eikä kuulemma tarvinnut korjata aitaa vaan se hoituu tallin puolesta. Lähtiessä oli -1°C.
Ongelmia:
unohdin heti eiliset istuntaopit
käynnissä (lähinnä takaset) lipsui sekä maastossa että kentällä
Hemppa potkaisi kentän aidasta yhden lankun alas
yritti jokusen kerran myös peruutella
pysähdyksissä tuijotteli omiaan sivuille
ulkokäden (varsinkin oikean) kantaminen unohtui
vasemmassa kierroksessa kuskin piti ajatella omaa painoa vasemmalle sulussa
Parannusta:
maastossa oli tolkusti
turpahihnattomuus ei tuntunut selkään
lavat olivat aiempaa paremmin hallussa
Hemppa kulki ryhdikkäämpänä
suoristui hetkittäin ja häntäkin samalla
Anu videoi alkutuntiamme:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora