Isolassa hyppäämässä vuosien jälkeen

Sunnuntaina ajattelin että meillä olisi Hempan kanssa pelkkä kouluratsastuspäivä. Meidät kuitenkin houkuteltiin mukaan hyppäämään iltapäivästä maneesille saatesanoilla että Hemppa jaksaa kyllä molemmat. Toivoin itseni viimeiseen ryhmään jotta tallilla jäisi vähemmän luppoaikaa. Kahden jälkeen siis huristelin taas myöhässä tallille. Keli taas plussalla mutta onneksi kuivaa. Aurinko oli laskemassa.

Hempan romaanikarva oli taas kadonnut, joten jälleen piti laittaa vahinko kiertämään ja lainata kaverilta. Olen yhä sitä mieltä että Hemppa ei pärjää ilman, etenkään esteillä. Satula osuu hypyissä säkään. Kokeilin laittaa Hempan kylkiin karvankiilloketta estämään enempää kaljuuntumista. Varsinkin oikean pohkeen kohdalta karvat ovat taas hiertymässä poikki kuten viime talvenakin. Vaikutti toimivan.

Sanoin muille että minua ei tarvitse odottaa ja letka olikin jo mennyt kun pääsin pihalle. Turvaliivin kanssa olin niin kankea että kävin mieluummin hyppäämässä kentällä kyytiin. Pihan jakkara kun oli taas kadoksissa ja ehdin kieltäytyä punttausavusta.

Oikaisin metsän poikki ja hölköttelin tiet ravilla. Tänään oja aiheutti vain pienen pysähdyksen ennen ylitystä. Ehdittiin perillä samalla ovenavauksella sisään maneesiin kuin muutkin. Maneesissa oli 5 ratsukkoa, joista 4 hyppäsi.

Hemppa ei tuijotellut maneesissa mitään. Alkuverkassa ravasi reippaasti eteen mutta oli yhä tyhjä oikealta ja vinoutui helposti kaulasta. Molempiin suuntiin kaula kääntyi kuulemma liikaa sisään. Verkassa mentiin vain vasen laukka. Teki mieli palata takaisin käyntiin parantelemaan asioita mutta annoin mennä kun arvelin että laukka-aika on lyhyehkö. Eteni ihan reippasti ja reagoi jalkaan. Vähän ympyröitiin ja voltattiin esteiden ympäri. Meni pää ylhäällä.

Sitten tehtiin tehtävärataa: lävistäjät ravissa, toiseen suuntaan puomien yli. Päädyissä laukka ja voltit. Toiselle lävistäjälle käyntisiirtymä.

Raviosuudet menivät suht ok mutta meiltä kaivattiin parempaa laukkaa. Volteilla meno kun nyypähti ja Hemppa nyki pää ylhäällä. Vastasin että ratsu ei ole vielä vertynyt. Tallista lähdöstä oli puoli tuntia eli tässä ajassa olisi kuulemma jo pitänyt. Nykiminen johtui kuulemma siitä että takaset eivät työnnä tarpeeksi. Siitä olin samaa mieltä. Mutta takasten pakottaminen paremmin töihin tuntui pahalta. Yritin mojautella Hemppaa laukkaamaan paremmin. Silti taas meinasi pikemminkin itkettää. Onneksi en jäänyt vellomaan vaan unohdin tämän nopeasti kun ruvettiin hyppäämään ja piti keskittyä esteisiin.

Ensin tultiin suora linja. Ristikolta pystylle. Ristikon edessä laukan päässä oli maapuomi. Sen verran lähellä kulmaa että hankala tie meille. Ekalla kerralla tultiin 6 askeleella, toisella kerralla sekosin ajatuksissa ja venyi viiteen. Sakkokierroksella haettiin siis tasaisempaa rytmiä. Väli oli muistaakseni 19,5 metriä. Ristikko muuttui myöhemmin okseriksi. Tänään tajusin joka tehtävällä ottaa kunnon lähestymisherätyksen vähintään puolen maneesin verran.

Seuraavaksi tultiin lävistäjän 4 laukan linja pystyltä pystylle. Hemppa teki yllättävän asiallisen kaarteen ja eka meni ok. Sen jälkeen jännäsin ehtiikö kaveri laukata uralta pois alta enkä osannut laskea askelia. Päästiin kuitenkin jälkimmäisestäkin yli eikä törmätty. Ei sakkoja.

Tultiin vielä oikeassa kierroksessa pitkä loivasti kaareva linja. Se oli meille tänään vaikea. Askel ekalle ei vain osunut. Saatiin lopulta tulla se useamman kerran sakkona. Ope kaipasi rennompaa laukkaa, joka aiheutti kuskille täysjäätymisen. Sitten ei osuttu portillekaan eli jälkimmäiselle esteelle hyvään paikkaan. Rentoutta olisi pitänyt hieroa pitkä sivu tai pari ilman esteitä, nyt ei juuri parantunut toistoilla. Plussaa kuitenkin ettei Hemppa tuijottanut porttia ja päästiin siitä yli. Jännitti muka vaikka estekorkeus oli jossain 60 cm nurkilla. Lopulta sain toimintakykyni sentään välissä takaisin ja sain sihdattua askeleen portille. Ekalle ei päästy kunnolla lopuksikaan. Hemppa ei kuitenkaan suuttunut vaikka välillä nyypittiin ihan juuresta yli.

Sitten tultiin rata. Okseri keskeltä, lävistäjän linja, suora linja, okseri toisesta suunnasta ja kaareva linja. Meidät jätettiin vikoiksi ja kun esteet nousivat taas kerralla paljon niin näyttivät kammottavan suurilta. Käskettiin ottaa verkkahyppy pikkukorkeudella ja tultiin portti. Ihan ok. Sitten se nousi ja piti tulla vielä uudestaan. Näytti isolta mutta helposti Hemppa siitä hyppäsi. Korkeutta oli kuitenkin vain n. 85 - 90 cm.

Kyselin opelta radalle lähtiessä että kerro kun laukka on hyvä. Oli kuulemma. Empimättä okserille mutta se putosi. Yllätyin taas että Hemppa ei suuttunut. Jatkettiin matkaa. Myötälaukat tajusin mutten osannut laskea askelia yhtään. Tai mikäli osasin niin unohdin niin tehneeni. Lävistäjälinja ok. Olikohan jälkimmäisen paikassa jotain sanomista? Lyhyen sivun kautta seuraavalle linjalle. Tulikohan taas vähän juureen? Enkä muista askeleita. Yli kuitenkin. Okseri pysyi toisella kerralla pystyssä. Laukka taisi vaihtua, ainakaan en sitä korjaillut eikä tainnut olla vääriä. Portille taidettiin tulla vähän pienesti ja tultiin seitsemällä. Yli kuitenkin pystystäkin.

Ope kaipasi viimeiseen väliin kuutta ja saatiin sakkokierroksia. Taas meno ei vain parantunut vaikka tultiin useammin. Yritin tulla paremmalla tiellä sisään mutta aina tultiin portti juuresta. Kun yritin lennättää niin Hemppa kielsi pystylle. Ainakin kerran. Pysyin kyydissä kun pysähtyi vain eteen. Omasta mielestäni tultiin joka kerta 7. Lopuksi ohje oli tehdä kunnolla kaarta seinälle asti. Ei vieläkään tyylipuhdas ja sitten tuli jo kahdeksas askel. Se kuitenkin riitti meille.

Ravasin noin kierroksen tai pari. Sitä ennen meidät komennettiin jo purkamaan esteitä. Vaikka sakkokierrostenkin välissä sain vähän hengähtää niin silti vähän puuskututti esteitä kantaessa.

Valojen sammutus jäi lopulta minulle. Enhän minä sinne Hempan kanssa ylettynyt, joten käskin hummalle paikka. Huonosti toimi ja kun pimeys laskeutui niin Hemppa hiippaili karkuun. Huutelin että tukkikaa ulko-ovi ja ottakaa kiinni. Reitti oli onneksi tukittu ja sain napattua karkulaisen omiin käsiini. Pihalla sain kammettua kyytiin kun pidensin jalkkaria. Hemppa ei olisi halunnut kävellä viimeisenä vaan kiihdytteli pikakäynnillä kolmanneksi. Oja meni helpommin yli mutta yhä hetken arpomisella.

Hempalle tuli kuuma muttei tolkuton vaahtohiki. Sai jäädä sisälle syömään ja huilimaan ennen koulutuntia.

Ongelmia:
alkuverkassa kaula oli molempiin suuntiin kuulemma liikaa sisällä
Hemppa vertyi hitaasti eikä laukannut volttitehtävällä open mielestä riittävästi
en kuullut aina opetusta
jännitti ennen omaa rataa
ysikymppiset näyttivät taas pelottavan suurilta
pitkä kaareva linja oli meille tänään vaikea
ainakin yksi pudotus ja yksi kielto
nyki yhä jonkin verran
kun sammutin valot niin Hemppa hiipaili karkuun

Parannusta:
Hemppa ei suuttunut kuskin virheistä
90 cm esteet yli
kuskin selkään ei sattunut vaikka eilen illalla sattui