lauantai 11. tammikuuta 2020

Koulutreeneissä maneesilla

Artsi on ruvennut pitkästä aikaa käymään Tallinmäellä. Lauantaina olin vihdoin samaan aikaan paikalla. Kelien takia treenit olivat maneesilla Isolassa eli samassa paikassa, jossa Tallinmäki oli 2015 - 2017. Pihalla oli -2°C ja mentiin hallille tietysti ratsain. Matkaa alle kilometri. Lähtiessä oikaistiin pihalta metsän poikki. Hemppa vähän empi miniojan ylitystä ja oma asentoni meni kamalaan etukenotukseen. Hemppa hyppäsi maltillisesti yli.

Ope oli myöhässä ja ohje oli verkata itsenäisesti. Juniorien kanssa vapaa ratsastus sujui loistavasti eikä kukaan ollut kertaakaan edessä. Meitä oli 3 ratsukon ryhmä.

Hemppa aloitti suorana ja yllättävän hyvin oikean ohjan tuella. Harmi että vinoutui nopeasti ja vaikka kuinka yritin tehdä avoa oikeassa kierroksessa niin ei tullut hyvää. Nyki. Menin lopulta laukatkin alkuverkassa. Sitten kävelin hetken ja kun opea ei vieläkään näkynyt niin jatkoin työskentelyä käynnissä. Tässä tuli yksi takapotku kun kävely ohjat tuntumalla oli Hempalle muka liian vaikeaa. En edes patistanut.

Ope tuli n. 35 minuuttia myöhässä. Lähdettiin heti hommiin, ensin oikea kierros. Käynnissä lähes pituushalkaisijalle ja väistö uralle. Meillä jatkui uralla vielä avona. Hemppa nyki. Sitten harjoitusravissa sama ja päätyyn tai molempiin tehtiin ympyrä/voltti. Hemppa nyki edelleen. Saatiin hienosäätöohjeita mutta parani vain pintapuolisesti. Käyntiä piti hidastaa lähes seis, sitten eteen ja taas hidastaa. Ei ehtinyt parantua. Ravivolteilla ope kaipasi enemmän tukea vasemmalle ohjalle. Yritin vastata että oikea on tyhjä. Taisi siis haluta pikemminkin kaulaa suorempaan tai lapoja haltuun. Lopulta tehtiin väistöt molemmista suunnista eli kahdesti kierroksen aikana. Kouluraippa oli oikeassa kädessä ja sitä sai tänään myös käyttää ilman kiukkuja.

Olikohan suuntien välissä kun mentiin ensimmäisen kerran isoa ravia maneesia ympäri. Hemppa meni ainakin lujaa.

Odotin että vasen kierros olisi ollut helpompi mutta nykiminen jatkui yhä vain. Ennen väistöä Hemppa luikersi kunnolla. Ohje oli kääntää ensin nenä väistön suuntaan seinälle (oikealle) ja johtaa vasemmalla kädellä sivulle. Avot olivat enimmäkseen vastustelua enkä ole varma liikkuiko etuset tänään ollenkaan pois uralta. Kun Hemppa nyki niin käsky oli pitää omat kädet alhaalla. Ja vielä alempana. Omasta mielestäni ne olivat jo niin alhaalla kuin pystyin. Itse olisin mieluummin kantanut käteni asiallisesti ja kohottanut hummaa ohjalla. Omaa selkää ei saanut päästää notkolle etten mene nykimisen mukana eteen. Hartiat mieluummin vähän kumaraan. Sitä yritin toteuttaa.

Laukoista mentiin vasen ensin väistötehtävän oheen. Katsomon edestä lyhyeltä sivulta nosto ja voltti. Pitkälle sivulle tehtiin loiva kiemura. Kiemuran keskellä piti mennä hetki suoraan uran suuntaisesti. Kulmassa raviin ja ravivoltti. Laukkaan ope kaipasi lisää askelia muttei vauhtia. Nykiminen jatkui yhä vain.

Odotin oikeaa laukkaa hankalaksi. Alkuun meni monta kierrosta jolloin ope katsoi muita ja sain häärätä omiani. Tässä Hemppa vähän rupesi rentoutumaan. Vastalaukat menivät jo suht asiallisesti. Volteilla oli parantamista. Nyki yhä muttei ihan pahiten.

Jossain välissä mentiin toiseenkin suuntaan isoa ravia. Hemppa säikähti yleisön heilahdusta ja poistui hyvin ripeästi sivulle. Pysyin kyydissä. Sen jälkeen yritti hidastaa katsomoa kohti. Pitkillä sivuilla piti vain matkustaa ja hetkittäin tasoittui edestä. Kunnolla eteen ennen kulmaa ja lyhyttä sivua.

Lopuksi ravattiin vielä pääty-ympyrällä kun seuraava ryhmä tuli sisään. Kelvollista muttei vieläkään nykimätöntä. Hyvin nosteli jalkojaan ja aktiivisuus oli hyvä. Ope oli hetkittäin kovin mielissään menostamme. En ihan ymmärtänyt miksi. Hemppa ei ole kahteen kuukauteen tuntunut näin huonolta.

Saatiin vuorotellen loppupalautteet enkä ensin tajunnut että aloitti minusta. Hemppa paremmin raiteiden väliin. Pidä vastaan kun nykii. Puhui vaikka mitä mutta näemmä unohdin jo. Sen verran tiivistä asiaa etten saanut suunvuoroa.

Loppukäynneissä meinasi lähinnä itkettää kun tuntui tänään niin huonolta. Ei tuntunut siltä että alla on onnellinen ratsu. Aiempaa ryhdikkäämpi kyllä mutta en tullut tästä onnelliseksi. Katsomo ihasteli miten hienolta menomme näytti. Kyllähän se vähän lohdutti.

Hemppa hikosi itsensä vaahtoon asti. Leuka oli valkoisena ja kainaloista valui vaahtonorot jalkoja pitkin alas. Olihan maneesissa toki vähän lämpimämpääkin kuin pihalla. Itse pidin kevyemmän takin ja toppaliivin koko tunnin päällä enkä tikahtunut. Toki kuuma tuli itsellenikin muttei läheskään tuota luokkaa kuin Hempalle.

Kotimatkan Hemppa harppoi edeltä ja välillä piti odotella muita. Oja ylittyi nyt helposti mutta pihalla oleva mökki oli jännä. Vähän peruutti mutta kun otin rauhassa niin päästiin ohi.

Kotimatkapose. Hemppa hikosi ihan kunnolla.
©Kati

Hemppa sai jäädä sisälle loimen alle kuivattelemaan ja syömään heiniä. Siinä sitä kiusattiin vielä heijastinkorvahupun välisovituksella. Ei kovin innostunut ilme.

Yritetään keskittyä syömiseen ja pitää muka nostaa päätä heinistä hetkeksi.
©Kati

Ongelmia:
hiuspampula (Hempan letityskuminauha) katkesi ja lettini aukesi (onneksi oli ponnari alla)
Hempan oikeasta kyljestä hiertyy karvat ja pohdin olenko sittenkin itse syyllinen
yksi takapotku ennen open tuloa
ope oli myöhässä
Hemppa nyki koko tunnin
ei keventynyt ohjalle eikä tasoittunut
illalla kuskin selkä oli taas kipeä

Parannusta:
ope sanoi nimeni joka kerta oikein
ei kiukutellut open aikana nykimistä pahemmin
oli aika ryhdikäs

Kati kuvasi tunnistamme kolme pikkuklippiä:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora